Ajatuksia KonMarista

Kerroin aiemmin, että ostin vahingossa kesällä Marie Kondon kirjan The Life-Changing Magic of Tidying. Jos tämä ei ole vielä tuttu, niin Marie Kondo kehottaa jättämään itselle vain ne tavarat, jotka tuottavat iloa. Suhtaudun tietysti ihan myönteisesti ajatukseen turhan roinan karsimisesta, mutta huvittuneen itseriittoisesti tähän kirjaan. Ajattelin, ettei tässä nyt voi olla mitään uutta, ja pyörittelin silmiäni lehdissä näkyneille yksityskohtaisille säilytysvinkeille, kuten esimerkiksi sille, kuinka vaatteet tarkalleen ottaen pitää ripustaa henkareille.

KonMari ei ole sellainen siivousopas, jossa "hyvä emäntä pitää kotinsa siistinä". Vaan opas, jossa siivous auttaa meitä oppimaan itsestämme (Miksi ostin mikkihiiriteroittimen? Miksi en käytä tuota kultatoppia?), ja erityisesti siitä, millaista elämää haluamme elää (haluanko sellaisen elämäntavan, johon tämä moniosainen tarjoiluastiasto kuuluu?). Siivouksen jälkeen olemme onnellisia kodissamme, koska siellä on tilaa mielen levätä ja tavaroita joista meille tulee hyvä mieli. Vaikka kaiken tämän voi lukea muualtakin, Marie Kondo tekee sen kauniisti.

No siivosinko? Kyllä. Aloitin jo parin kymmenen sivun jälkeen, koska en malttanut odottaa. Olen monta kertaa matkan varrella unohtanut KonMarin ohjeen siitä, että jättäisin vain ne tavarat, jotka ilahduttavat. Että ottaisin kunkin asian käteeni ja havainnoisin, miltä minusta tuntuu. Fiilikseen luottaminen tuntuu olevan minulle vaikeaa, ehkä sitä taitoa pitäisi siis edelleen harjoittaa siivoamalla! Asunnon läpikäyminen on vielä kesken, mutta kyllä moni kohta kodissani tuntuu raikkaammalta ja rakkaammalta. Ja olen myös samalla kuin vahingossa käynyt läpi mennyttä ja pohtinut, mitä oikeastaan haluan.

img_6998.jpg

PS. Etukäteen lukemani kirja-arvostelut ynnä muut eivät valmistaneet minua siihen, että kirjassa on paljon kohtia, joissa tavaroita pidetään elollisina. Niille puhutaan kauniisti ja esimerkiksi viikkaaminen on keino siirtää energiaa vaatteisiin. Ensin olin näistä todella hämmentynyt, mutta sitten niistä tuli ilahduttavan omituisia. En ihan täysillä lähde tähän mukaan, vaikka ehkä tällaiset jutut vaikuttaisivat positiivisesti omaan ajatteluun, esimerkiksi vahvistaisivat kiitollisuuden tunnetta. Joka tapauksessa nämä kohdat loppujen lopuksi tekevät kirjasta paljon mielenkiintoisemman. Ehkä tässä on taustalla myös japanilaista uskontokulttuuria. Hauska mauste kirjalle ovat muutenkin kohdat, joissa vilahtaa pala Japania.

PPS. Vaikuttaa siltä, että kirjassa kaikki turha vain heitetään roskiin. KIERRÄTYS!