Älä nyt juokse siinä

Pysähdy. Hengitä sisään hyasintin tuoksua. Hengitä ulos. Hengitä sisään. Hengitä ulos. Jatka omaan tahtiin.

Anteeksi, että olen kadonnut internetistä. En tiedä, mihin aika on mennyt. En ole kuukauteen katsonut televisiota (eli Netflixiä yms.), minkä nyt äkkiseltään laskettuna pitäisi säästää minulta ainakin kymmenen tuntia viikossa muuhun. Enkä ole juuri kokkaillut tai käynyt ruokakaupassa, josta pitäisi myös säästyä joku kolme neljä tuntia viikossa. Ainakin kokeiluni olla ilman televisiota on onnistunut, kuvittelin tylsistyväni iltaisin ja hiipiväni olohuoneen hämärässä kohti käynnistysnappulaa.

Jostain syystä joulunalus tuntuu joka vuosi turhan kiireiseltä ajalta. Työpaikoilla on erityisen paljon tehtävää, kouluissa ja opiskelupaikoissa on kiirettä, on juhlia juhlittavana ja glögejä juotavana. Omat jouluvalmisteluni ovat aika minimalistiset, ja siitä huolimatta viikot vilahtavat ohi tavallista nopeammin. Monelle muulle aikaan kuuluu työ- ja pikkujoulukiireiden lisäksi erityisen paljon siivoamista, leipomista ja lahjojen perässä juoksemista. Ehkä siinä sivussa askarrellaan itse myös näpertelyä vaativat joulukortit.

Juuri sinä aikana, jona mielikuvissa rentoudutaan nauttimaan piparin tuoksusta ja ajatellaan läheisiä ja rakkaita, juostaankin ympäriinsä sumussa.

Jouluvalmistelut tuovat monelle iloa, se on selvä. Pidän joulunalusajasta enemmän kuin varsinaisista joulupäivistä, minkä takia olenkin huolissani sen ohi vilahtamisesta. Mutta käykö teille niinkuin minulle, että vaikka se torttujen leipominen on ajatuksissa hauskaa, niin sitten kun sen tekee jonkinlaisessa aikataulupaineessa hetkenä, jolloin mieluummin makaisi sohvalla, siitä tuleekin suorittamista? Auttaisiko siihenkin, jos osaisi elää hetkessä paremmin. Torttuja leipoessa uppoutuisi siihen hommaan, eikä miettisi mitä on tehnyt ja mitä seuraavaksi tekee.

Hengitä sisään. Hengitä ulos kun lösähdät nojatuoliin.