Älä osta mitään -joulu

On heti alkuun sanottava, että alla oleva teksti kertoo sitten jonkinlaisen etuoikeutetun kakaran maailmasta. En edes tajunnut sitä ensin, mutta myönnytyksenä äkilliselle ymmärrykselle tässä on linkki Helsingin Sanomien artikkeliin, joka tuo hyvän mielen ihmisten hyväsydämisyydestä, auttaa olemaan kiitollinen siitä mitä itsellä on ja pitää tietoisena toisenlaisesta Suomesta, siitä jota ei usein näy blogeissa. Eipä sitä juuri muuta voisi jouluna yhdeltä artikkelilta toivoa.

Oman kulutuskupuni sisällä tempauduin tänään ajatusleikkiin ostoksettomasta joulusta. En vietä sellaista, ainakaan tänä jouluna, mutta on mielenkiintoista maalailla sellaista hetki.

Mitä ostoksia jouluun kuuluu? Lahjat ja joulukortit, ruuat ja juomat, koristeet sekä samat setit pikkujouluiksi ja joulunalusajaksi. Joulun jälkeiset, joulunaikaiset ja jopa joulukuuta edeltävät alennusmyynnit. Joka vuosi kaikkea edellä mainittua enemmän kuin aiemmin. Kaiken tämän hankkiminen, miettiminen, valmistaminen ja suorittaminen, tuo myös monelle jouluvieraaksi stressin. Jos ei stressaa kiire, niin stressaa raha tai pelko siitä, ettei ole tarpeeksi hyvää, ettei riitä. On kaiketi ihan keskeinen juhlan idea erottaa se arjesta jonkinlaisella runsaudella. Ongelma vain on se, että arki on monesti muuttunut niin ylenpalttiseksi, että juhla-aikana on vedettävä ihan överiksi, jotta se tuntuu joltain. Eikä se silti välttämättä tunnu.

Mitä jää jäljelle, jos ostokset ottaa pois?

2017-12-23_17.30.27.jpg

Lämpöä ja rauhaa mielessä, kun muistamme ajatuksin, puhelinsoitoin ja vierailuin rakkaita lähellä ja kaukana. Iloa ja naurua ilmassa, kun näemme toisiamme. Hiljentymistä, mietiskelyä, tahdin hidastamista. Kiitollisuutta. Sohva ja kirja. Aikaa haistella raitista ulkoilmaa keskellä päivää. Joulusauna. Ollaan aika lähellä joulun ydintä.

Menikö vähän liian askeettiseksi? Otetaan yllä oleva ja lisätään siihen pieni ja harkittu lahja ystävälle, homejuusto ja glögilasi illanviettoon ja suklaa sohvalle kirjan viereen sekä kuusen ja kynttilöiden tuoksu. Pieniä hiljaisia palasia vahvistamaan perusajatusta, ei peittämään sitä. Ei anneta materian (edes ruuan) ottaa valtaa, se tekee meistä liian kiireisiä nauttimaan!

Myönnän, että jopa jälkimmäisessä kuvitelmassa tuo ruokapuoli epäilyttää. Tässä jouluversiossa jouluruuista ei luovuttaisi, vaan niitä voitaisiin syödä tavallisen arkiruuan ja kahvipullan sijaan, vastaavia määriä. Se vähentäisi myös koettua tarvetta käydä kinkunpolttojumpissa ja aloittaa Cambridge-dieetti tammikuussa. Mutta silti, ylensyönti on kuitenkin suosikkini kaikista seitsemästä kuolemansynnistä.

Jätän ajatuksen hautumaan, päätän ottaa tästä tuon ulkoiluosion ohjelmaan jo tänä jouluna ja toivotan teille, parahimmat lukijat, iloista ja rauhallista joulua!