Itää

Nyt kun taivaalta taas tulee räntää, on helppo muistaa, ettei kotimaassa todellakaan ole vihannesten kasvukausi meneillään. Siksi on ihanaa, kun saa itse kasvatettua jotain vehreää. Avainsana on idätys. En ole mikään megaidättäjä, eli ei ole mitään idätysastiaa ja olen käyttänyt vain mung-papuja, mutta sehän tässä onkin hienoa: ei tarvita mitään erikoista.

Tarvitaan laakea astia ja siivilä tai sitten purkki ja harso. Kaiken pitää olla puhdasta. Olen kiehauttanut varmuudeksi vettä vedenkeittimessä ja huuhtelen sen alla välineet ja itse pavut. Tämä siksi, että kun luodaan mehevät kasvuolosuhteet iduille, luodaan samalla sellaiset bakteereille. Molemmat tykkäävät kosteasta, pimeästä ja lämpimähköstä. Nyt pelotin jonkun pois.

20140225_120616.jpg

Vaihe 1: Laita pavut astiaan ja päälle reilusti vettä.
Tässä esimerkiksi käytän puolta desiä papuja ja noin litraa vettä. Määrillä ei tosiaan ole niin väliä, kunhan pavuilla on mahdollisuus turvota. Annetaan niiden olla puolisen vuorokautta, ei haittaa jos ovat vähän kauemminkin.

20140225_120657.jpg

20140227_125314.jpg

Vaihe 2: Kaada vesi pois.
Pavut voi laittaa joko siivilään jonkin astian päälle tai sitten virittää kumilenkillä harson purkin peitoksi. Ensin kuvittelin käyttäväni harsoa, niin kuin useimmissa ohjeissa tehdään, mutta keillä muka on sellainen kotona, jos perheeseen ei kuulu pieniä lapsia?

Astia siivilöinen laitetaan kaappiin, eli johonkin pimeään, mutta huoneenlämpöiseen paikkaan. Harsolla peitetty purkki kannattaa kuulemma laittaa astiankuivauskaappiin nojalleen, niin että vesi pääsee valumaan pois, mutta pavut eivät peitä koko suuaukkoa. Näin ilma pääsee kiertämään.

20140227_125643_0.jpg

Vaihe 3: Papuja huuhdellaan raikkaalla vedellä pari kertaa päivässä.
Pari päivän päästä versot ovat kolmisen senttiä pitkiä eli valmiita syötäväksi. Niitä säilytetään jääkaapissa.

20140227_125028.jpg

Tiivistettynä vielä mainospuhe: Ihan ite! Vaikka on talvi! C-vitamiinia! Halpaa, helppoa, vähän hiilidioksidipäästöjä!