Kurkistus meikkipussiini

Kun ostokäyttäytymisellä yrittää vaikuttaa ympäristön tilaan, ei ratkaisuksi riitä se, että hankkii vihreämpiä versioita nykyisistä tuotteista, vaan ennen kaikkea pitäisi ostaa vähemmän. Ekomeikkibuumin keskellä halusin siksi esitellä teille omat tämän hetkiset kosmetiikkani ajatusten ja miksei keskustelunkin herättämiseksi. Ensimmäisenä tässä ainakin värikosmetiikka ja siihen liittyvät pelit ja pensselit.

20171105_195238.jpg

Meikkivoide, kulmakynä, ripsiväri ja irtopuuteri, sekä poskipunahuisku, luomivärisivellin, kulmapinsetit ja vanhasta ripsiväristä uuteen käyttöön valjastettu "ripsikampa"

Käytän näitä kaikkia meikkejä kuutena päivänä viikossa, erikoistilanteissa useampia kerroksia. Vähintään yhden päivän olen kokonaan ilman meikkiä. Irtopuuteria käytän useimmiten vain luomilleni, jotka ovat usein öljyiset ja punaläikkäiset. Minulla ei ole enää kynsilakkoja, koska en muutenkaan juuri jaksanut käyttää niitä. (Koska ne oikein kuivuvat? Vastaus: Ei ikinä.) Toisinaan haluaisin hankkia aurinkopuuterin, jota voisin käyttää myös luomillani. Tein niin ennen ja väri sopi tosi hyvin. Toisinaan haaveilen silmänrajauskynästä ja voimakkaista huulipunista.

Tämä on merkittävästi enemmän, kuin kunnon zero wastereilla Lauren Singerillä (meikkipohja ja poskipuna) tai Ariana Schwarzilla (meikkipohja, ehkä, vaikea pysyä mukana). Puhumattakaan niistä Suomen 280 000 naisesta*, jotka ilman mitään zero waste -julistuksia eivät käytännössä ikinä meikkaa. Ariana muuten käyttää kokonaisuudessaan kolmea kosmetiikaksi laskettavaa ainetta: mekkipohjaa, marseille-saippuaa ja oliiviöljyä. Näistä minun meikeistäni vain tuo irtopuuteri on sellainen, että sitä voisi pakkaukseltaan hyvällä tahdolla kuvata jätteettömäksi.

Tiedän myös, että monilla on huomattavasti enemmän meikkejä, ja markkinointimammonavuoria kasataan, jotta käyttäisimme vielä lisää ja lisää. Tai ainakin ostaisimme, ei sillä sitten ole väliä, käytämmekö oikeasti. Pari vuotta sitten laitoin pois kaikki kosmetiikat, jotka vain roikkuivat kaapissa. Se tuntui älyttömän helpottavalta, lakkasin tuntemasta velvollisuutta tai huonoa omaa tuntoa siitä, että olin liian saamaton käyttämään niitä.

Ajattelen, että tärkeintä ei ole tarkka meikkituotteiden määrä, vaan se, että tietoisesti päättää, mihin haluaa panostaa, sen sijaan että uskoisi vain viestejä siitä, mitä kaikilla pitäisi olla. Minimalismiin pyrkiessäni en silti osaa olla itselleni ihan näin armollinen, vaan jatkuvasti silmäilen näitä miettien, mistä voisin luopua. Ja vaivihkaa toisella silmällä tiirailen lisää. Itseasiassa olen aika varma, että hankin lähiaikoina sen rajauskynän.

*Yleisradion 2009 teettämä tutkimus.