Minimalistin salaiset unelmat

En ole vielä lukenut yhtäkään niistä hienopersekirjoista, joita listasin maaliskuun alussa. Ei ole huvittanut vapaa-ajalla lukea oikein mitään. Mutta ostin pari päivää sitten Tarina-kirppikseltä Sophie Kinsellan The Secret Dreamworld of a Shopaholicin nostalgiahuumassa ja ups, luinkin sitä vahingossa pari tuntia eilen.

Tämä on chick litin klassikko. Luin sen ensimmäisen kerran reilu kymmenen vuotta sitten ja se oli niin hauska ja kepeä, ihan erilainen kuin mikään aiemmin lukemani. Ei nyt yhtään nyrpistellä nenää siellä.

Kun kirjan päähenkilö ostaa jonkun vaatteen, hän kuvittelee käyttävänsä sitä aina, kaiken kanssa. Hän kuvittelee määrittyvänsä sen kautta. Ihmiset alkavat viitata hänen sanomalla "se, jolla on Denny and Georgen huivi" tai "tuo tyttö harmaassa neuletakissa".

Minäkin määrittelen itseäni vaatteideni kautta, vaikken olekaan yhtä harhainen kuin Rebecca Bloomwood, enkä varmasti ole ainoa. Minulla on vihreät korkeakokoiset sandaalit, joiden on tarkoitus kertoa, etten pelkää näkyä. Minulla on harmaa collegekankainen bleiseri, jonka on tarkoitus kertoa, että olen asiamuija, mutta silti huumorintajuinen. Haaveilen tietyistä muotijutuista, joiden tarkoitus olisi viestiä, että tiedän kyllä.

Kirja on muuten suomeksi nimellä Himoshoppaajan salaiset unelmat ja siitä on olemassa myös Hollywood-leffa. Älkää katsoko leffaa.