Nähdäänhän me sittenkin kun räntäsateet alkavat jookos

Huomaan selvästi, kuinka hyvää minulle tekee oleilla kesällä ulkona luonnon keskellä. Tuntuu onnelliselta ja rauhalliselta. Jos oikein hipiksi uskaltaa tässä heittäytyä, niin voisi jopa sanoa että tunnen olevani osa luontoa. Sitten tulee syksy ja talvi ja ulkona oleminen muuttuu pakolliseksi pahaksi matkalla sisätilasta toiseen.

Kun kylmenee, ulkona ei voi vain istuskella, ja kirkkaat päivät ja luonnonkauniit paikat voivat olla harvassa. Niitä on silti. Olen päättänyt vakaasti, että tänä vuonna toimin toisin. Ei tarvitse jatkuvasti päästä metsään, rannalle tai edes puistoon asti, ihan jo taivaan näkeminen ja ulkoilman hengittäminen voittavat sisällä kyyhöttämisen. Vaikka tunnen ihan itse omissa nahoissani luonnossa liikkumisen vaikutukset, on silti motivoivaa lukea tutkimuksista:

"Luonnossa liikkumalla kohollaan oleva verenpaine, syke ja lihasjännitys alenevat. Vastustuskykyä parantavien valkosolujen määrä veressä nousee ja stressihormoni kortisolin määrä vähenee." (Sitra)

Päätökseni joutuu toden teolla koetukselle muutaman kuukauden päästä. Selvitymisstrategiaani kuuluu seuraavasti:

1) Sään ja oman tyylin mukainen pukeutuminen

On niin tyypillistä minua käyttää aina vähän liian vähiä vaatteita. Esimerkiksi eilen kun oli kauneimmista kaunein syyspäivä, halusin välttämättä laittaa vajaamittaiset farkkuni ilman sukkia (ehkä vika mahis käyttää!), enkä pystynyt nauttimaan olostani. En aio silti ryhtyä pelkästään mukavuudenhaluiseksi. Jos olet esteetikko niinkuin minä, niin ihana villapaita ja tyylikäs sadetakki moninkertaistavat todennäköisyyden lähteä luontoon.

img_6948_0.jpg

2) Ulkoilu keskellä päivää

Todella nauttiakseni ulkoilusta ja rökittääkseni kaamosmasennuksen olisi tärkeää, että pääsisin ulos valoisan aikaan. Olen siitä onnekas, että voin useimpina päivinä ihan hyvin lähteä kävelylle keskellä päivää ja tehdä sitten iltapäivästä pidempään töitä. Tätä ei estä muu kuin omat pinttyneet ajatukset, ja joskus tietysti illalle sovitut muut menot.

3) Kierroksia luontokuvaukseen

Kun ulkona ei enää tarkene vain istuskella, niin tässä on meikäläiselle sopiva lisäsyy lähteä pyörimään lähipuistoon. Sopii sikälikin hyvin, että vanha järkkärini tarvitsee hyvän valaistuksen (kts. edellinen kohta). Ei haittaisi blogiakaan. Tiesittekö, että jo luontokuvien katsominen kohentaa mielialaa? Tuntuuko jo?

4) Sosiaalinen elämä

Lapsiperheet tuntuvat ulkoilevan säällä kuin säällä ja koiria pitää käyttää lenkillä joka päivä. Jos sinulla tai kavereillasi on tällaisia velvoitteita, ota niistä kaikki irti. Aion sopia ystävieni kanssa tapaamisia leikkipuistoihin ja koiranulkoilutuslenkkien varrelle.

img_6963_0.jpg

5) Hyötyliikuntaa

Pyöräilen töihin niin kauan kuin se on edes jokseenkin miellyttävää. Sen jälkeen aion kävellä töihin vähintään yhtenä päivänä viikossa, tavallisen bussimatkan sijaan. Aion myös jatkaa hyvin alkanutta lenkkeilyäni, vähintään sen kerran viikossa muoviroskia viemään!

6) Tapahtuma

Luonnossa ulkoilun pitää olla minulle matalankynnyksen hommaa, sellaista joka soljahtaa nätisti arjen sekaan. Joskus on kuitenkin kiva tehdä siitä juttu, kokeila samalla jotakin uutta, haastaa itseään, ehkä viettää aikaa läheisten kanssa. En ole esimerkiksi hiihtänyt ala-asteen jälkeen enkä koskaan kokeillut lumikenkäilyä. Myös pieni päivävaellus houkuttaa, tässä lähikuukausina kun ei ole vielä lumimyrskyn vaaraa, ja keväällä kun lumet alkavat sulaa. Näen jo itseni kahvitermarin kanssa kannon nokassa, tai ehkä lämpimän keiton kera nuotiolla.

img_6942.jpg