Nollahävikkiravintola testissä

Kirjoittelin jonkin aikaa sitten nollahävikkiruokaa tarjoavista ja jämälounasta myyvistä ravintoloista. Silloin huutelin, että tulkaa tämän kanssa Manseen ja. Sen jälkeen olen oppinut, että Arto Rastaan Bistro LePot myi edellisen päivän lounasruokaa puoleen hintaan jo suunnilleen vuotta ennen kirjoitustani. Valitettavasti LePot suljettiin tammikuun lopussa tänä vuonna, eikä korviini ole kantautunut mitään uutta vastaavaa, siitä huolimatta, että hävikin täytyy olla lounasravintoloille iso ongelma. Arto Rastas on selvästi kuitenkin innostunut tästä hommasta ja nyt on Hellassa ja Huoneessa menossa parin kuukauden kokeilu nimeltä Alfa. Se tarjoaa nollahävikkiruokaa, eli ruoka-aineista käytetään kaikki. Menu on alusta alkaen suunniteltu tätä silmällä pitäen.

Pakkohan sitä oli päästä maistelemaan ja ehkä jopa erityisesti kuuntelemaan, mitä he ovat tehneet mistäkin. Nyt mennään aika monta astetta fiinimmälle linjalle kuin tässä blogissa yleensä, heitetään säästövinkit romukoppaan ja vaihdetaan nimi johonkin isoon lukuun tuosta yhdeksästä yhdeksästäkymmenestä. Mutta vakavasti ottaen pihistelyssä on järkeä vain silloin kun se on a) olosuhteiden pakottamaa tai b) tarkoitaa että rahaa säästyy jostakin muusta johonkin joka kiinnostaa paljon enemmän! Niinkuin nyt vaikka tämä.

Odotin että ruuan tasosta ei ole tingitty, vaikka nollahävikki olikin nostettu kriteeriksi maun ja esteettisyyden rinnalle. Olin oikeassa. Paikka oli sisustettu hauskasti kesäisen rentoa ja retroa tunnelmaa huokuvilla räsymatoilla, astiat olivat samaa linjaa ja kaivettu kirpputoreilta, musiikki ja henkilökunnan tuttavallinen lähestymistapa täydensivät fiiliksen. Oli ihanaa syödä fine dining tasoista ruokaa tällaisessa tunnelmassa.

2016-07-14_18.58.27.jpg

Yllätyksekseni ja pettymyksekseni ruokaa tuodessa tai muutenkaan ei kerrottu, miten annoksessa on huomioitu nollahävikki. Ruoka kyllä esiteltiin muuten hyvin, kuten tapana on. Kysymällä tietoja sai tietysti, mutta en jaksanut koko ajan nyhtää. Epäilen, että tämä on tietoinen valinta, jolla näytetään ettei ruuan tasossa ole mitenkään tingitty, vaan asiakas saa saman ruokaelämyksen nollahävikillä kuin ennenkin. Toisaalta oli hauska arvailla ja päätellä, mistä on kyse. Osan asioista tajusin vasta seuraavana päivänä. Tämän takia alla osa on arvailuani ja voin olla väärässä.

Tarjolla oli muun muassa mahtavaa silliä ja jogurttipohjaista kastiketta, joista molemmathan säilyvät todella hyvin. Lisäksi jogurttia voi tehdä lisää tavallisesta maidosta, jos vaikuttaa siltä että maitoa on jäämässä vanhaksi. Itse kasvatettuja versoja oli lähes joka annoksessa. Koska versot ovat mullassa, niiden käyttöaika on ihan merkittävästi pidempi, kuin jos ne tulisivat ravintolaan valmiiksi kerättyinä. Villiyrttejä oli parissa annoksessa. Pihasauniojäätelö, joka muuten säilyy myös hyvin, oli parasta koskaan syömääni jäätelöä. Ruoka-aineina perunat ja kaali säilyvät ennen valmistamista pitkään hyvinä. Mansikat oli marinoitu – nam plus säilyvyys – ja pääruuan porkkana fermentoitu. Lisäksi ruokalista vaihtelee hieman säilyvyys- ja saatavuustilanteen mukaan, mikä onnistuu, kun keittiössä on huippuammattilaisia.

Oli mielekiintoinen ilta, mahtava ruoka, ihana tunnelma. Muistan ajatelleeni kesken aterian että rakastan elämää. Huomatus on annettava lopun linjasta lipsahtamisesta: vaikka oli hauskaa hakea jälkiruokakahvit kokeilta ja päästä juttelemaan heidän kanssaan, oli kahvin tarjoaminen kertakäyttömukista vähän ajattelematon esitys ravintolalta, jonka ruokalistat on Aamulehden mukaan valmistettu perunasta.

2016-07-14_20.53.48.jpg