Omistan, siis olen

Yhden suosikkibloggaajistani, Into Mind -blogin Anuschkan, kirja julkaistiin kuukausi takaperin. Saatatte muistaa, että osallistuin Anuschkan suunnittelemaan 30 päivän minimalismihaasteeseen vuosi sitten.

Aina siitä asti, kun Anuschkan Curated Closet -vaateopas tuli etukäteen tilattavaksi keväällä, olen käynyt sisäistä kamppailua paperisen ja elektronisen kirjan ostamisen välillä. Haluaisin kirjan hyllyyni. En ole varma, kummasta on tarkalleen ottaen kyse: haluanko että näen kirjan itse siellä hyllyssä ja se muistuttaa minua siitä "kuka olen", vai haluanko että vieraat näkevät sen ja se kertoo heille "kuka olen". Paperinen kirja ei kuitenkaan sovi kaikkeen tähän jätteen ja materian vähentämiseen, johon olen ryhtynyt.

Tiedän, se on vain yksi kirja (ja vie se elektroninenkin sähköä), mutta tämä yksi kirja on saanut arvaamatonta symboliarvoa päässäni. Tarvitsenko oikeasti tavaroita tukemaan haurasta identiteettiäni? Eikö riitä että luen sen? Lähdin tutkimusmatkalle internetin syövereihin ja, jaksamatta lukea tai välttämättä ymmärtämättä varsinaisia tieteellisiä artikkeleita aiheesta, törmäsin tähän Pyschology Todayn -tekstiin. Tajusin että elektronisen kirjan ostamisessa on ihan yhtä lailla kyse siitä, että tuen omakuvaani omaisuudellani. Ostamalla sen vahvistan sitä identiteettini osaa, joka ei muka kaipaa fyysistä omaisuutta. Vaikka ihmiset eivät nyt sitten näe kirjaani, blogissa siitä huutaminen auttaa kummasti.

Mielenkiintoinen juttu tässä paperinen kirja vs. elektroninen kirja kamppailussa on, että elämme henkisesti murrosaikaa: omaisuutemme ja jopa tapamme merkitä jokin asia "omaisuudeksemme" on muuttumassa sähköiseksi. Meidän ei enää tarvitse ostaa tuotetta voidaksemme liittää sen identiteettiimme, riittää että kerromme maailmalle innostamme Twitterissä, Facessa, Instassa, Missälie. Kun haastateltiin 18–67 vuotiaita jenkkejä, nuorimmat pitivät ilman muuta digitaalista jälkeään itsensä jatkeena, vanhemmat puolestaan nojasivat vain fyysisiin tavaroihin.

Tajusin, että tämähän siis varmaan liittyy ikääni, olen niillä rajoilla, onko elektroninen omaisuus yhtä tärkeää minulle kuin fyysinen. Jos olisin kymmenen vuotta vanhempi tai nuorempi, vastaus olisi varmaan selkeämpi. Loppujen lopuksi ostin elektronisen kirjan. Se sai minut tuntemaan itseni paitsi henkistyneeksi, myös nuoreksi ja moderniksi.