Onko varaa?

Täällä on ollut pientä sekavuutta ilmassa, joka on aistittavissa blogin päivitystahdista. Kävipä vielä niinkin, että viime torstaina kirjoitin tänne Vaatevallankumoukseen liittyen, mutta näköjään olen unohtanut sellaisen pikku yksityiskohdan kuin julkaisu.

Koska teksti oli omasta mielestäni kiva, niin jääräpäisesti esitän tässä nyt teille siitä hieman muokatun version:

Vaatevallankumouksen kunniaksi halusin jakaa teidän kanssanne jotain ajattelemisen aihetta. Matilda Lee kertoo kirjassaan Eco Chic – The Savvy Shopper's Guide to Ethical Fashion kuinka menneinä vuosikymmeninä shoppailtiin. Hänen äitinsä tienasi 40-luvulla 1,5 puntaa viikossa jonkinlaisissa duunarihommissa. Vaatteet hankittiin ompelijalta. Tällaisella tulotasolla oli tuolloin tavallista käyttää esimerkiksi takkiin 12 puntaa ja ostaa uusi 8–10 vuoden välein.

Tuo 12 puntaa ei äkkiseltään tunnu paljolta, mutta se oli Matildan äiskän kahden kuukauden palkka! Kukin voi laskea oman henkilökohtaisen lukunsa ynnäämällä tulonsa kahdelta kuukaudelta. Jos suhteutetaan takin hinta Suomen nykytasoon*, niin käytännössä äiti maksoi takistaan 5 784 euroa. Olisikohan meillä kuitenkin varaa ostaa eettisesti tuotettuja vaatteita?

20140424_185010.jpg

*) Tilastokeskuksen mukaan yksityisen sektorin mediaanipalkka vuonna 2010 oli 723 euroa viikossa.