Ei kiitos, en jaksa hankkiutua siitä eroon

Kuinkakohan usein vannoutuneet minimalistit retkahtavat täyttämään elämänsä sekalaisella tilpehöörällä? Tämän minimalistin matalassa majassa ei olla lipsahdettu (merkittävimmät tavarankarsintabuumni olivat vuosina 2013 ja 2016). Yksi tärkeä tekijä on ollut se, että vähentäminen on aina niin raskasta.

Olen sillä tavalla vinksahtanut, että nautin tavaroiden karsimisesta ja järjestelystä. Sen sijaan olen aina väsynyt ja järkyttynyt siitä määrästä aikaa ja vaivaa, joka menee siihen, kun hankkiutuu tarpeettomista tavaroista kunnolla eroon. Siihen, kun huolehtii, että ne menevät hyötykäyttöön, jos vain mahdollista, ja että loput menevät oikeaan kierrätyspaikkaansa.

Kaikki eivät varmasti näe tätä ongelmana, sillä jos on paljon aikaa mutta vähän rahaa, on karsittujen tavaroiden myymisellä mieluisia sivuvaikutuksia. Pelkään, että saan vihaista postia, kun kirjoitan tästä ongelmana. Myyminen ei vain ole niin helppoa kuin luulisi, koska joskus sitä yliarvioi hinnan, joskus ostajat eivät saavu paikalle. Itseasiassa edes lahjoittaminen ei välttämättä ole helppoa! Kovimmasta karsintarupeamasta lähtien ostosteluani ovat siis rajoittaneet paitsi ajatukset tuotantoon kuluneista luonnonvaroista, kotini feng shuista ja tavaran huoltamisesta, myös tavaran hävittämisestä jonakin päivänä syntyvä vaiva.

Tällä "luopumisen vaiva -periaatteella" sanoisin, että kirppikseltä ostetut kirjat ja vaatteet, tervetuloa! Enemmän ongelmia sen sijaan tuntuu syntyvän näistä:

Kaikki kymmenen litran ämpäriä isompi
Kun ei ole autoa, on näiden kanssa ongelmissa. Pyykkikorit, kenkätelineet ja seinähyllyt kulkevat kyllä bussissa ja niitä voi hyvin kantaakin muutamia kilometrejä, mutta vain yksi kerrallaan.

On monia järjestöjä, jotka hakevat kotoa isoja huonekaluja ja myös pienempiä tavaroita, kunhan niitä on tarpeeksi paljon. Jos tekisin tämän uudestaa nyt, soittaisin samantien sellaiselle järjestölle. Jälkimmäisen karsintabuumin aikana kyllä soitin, mutta vasta kun olin jo kuskaillut ja tuskaillut. Lisäksi jätin joitakin esineitä antamatta, joista sitten kuitenkin olin valmis luopumaan jo muutaman viikon päästä. Toisaalta isompi karsinta on usein prosessi, jossa pikku hiljaa kodin selkiytyessä näkee entistä tarkemmin, mitä sinne haluaa jättää. Vaikka osaisi antaa kaiken kerralla hyväntekeväisyyteen, senkin jälkeen jää jäljelle tietysti huonokuntoisia ja rikkinäisiä asioita, jotka pitää huolehtia johonkin.

Tavarat, jotka ovat olleet aikanaan kalliita
Tällaisten tavaroiden kanssa kävin henkisen taistelun, kun ensin yritin myydä niitä Second Hand -liikkeissä Tampereella sekä tori.fissä että huuto.netissä. Taisi käydä niin kuin yleensä käy, että luulin nämä arvokkaiksi siksi, että ne joskus sitä olivat minulle. Kun myyntiyritykset eivät tuottaneet tulosta useisiin kuukausiin, olisin tietysti voinut edelleen laskea hintaa, mutta päätin (vihdoin) lahjoittaa ne hyväntekeväisyysjärjestölle. Olisi vain alun perin jo pitänyt tehdä niin. On erikoista, että näin tehdessäni tunsin jotenkin olevani tuhlailevainen, kun taas silkan rahan antamisesta hyväntekeväisyyteen tulee vain hyvä mieli. Ehkä syynä on tieto siitä, että taustalla on oma saamattomuus?

Vanha mutta toimiva elektroniikka
En tarkoita tällä VHS-nauhuria vaan esimerkiksi hieman vanhempaa tietokonetta, joka iästään huolimatta voittaisi monien iäkkäiden ihmisten ja järjestöjen koneet kuusi–nolla. Yritin antaa tämän tyylisiä laitteita pois ilmaiseksi, mutta se ei jostain syystä toiminut ollenkaan. Vaikuttikohan se liikaa siltä, että näissä on oltava jotakin pahasti vialla, ja käytän muita ihmisiä vain kaatopaikkanani? Jos taas olisin alkanut myydä laitteita huokeaankin hintaan, minun olisi pitänyt olla valmis listaamaan jokaikinen ominaisuus ja pieninkin vika.

Tähän ongelmaan tietäisin nyt ainakin yhden hyvän ratkaisun, sillä Tampereella on jo muutamia vuosia toiminut yritys nimeltä Koneet kiertoon, joka ottaa vastaan tietotekniikkaa myös yksityishenkilöiltä ja käyttää koko laitteen tai sen toimivat osat uudelleen. Tavallisesti vanha elektroniikka menee suoraa raaka-aineeksi. Onkohan tällaisia muualla? En vielä löytänyt netistä. Muut tuntuivat ottavan vastaan laitteita vain yrityksiltä.

Omat määräni (ja arvoni) olivat sellaisia, että halusin nähdä tämän vaivan. Olen kuitenkin nähnyt sellaisiakin suursiivouksia, joissa kokonaisia jätelavoja on täytetty kellareista ja autotalleista. Tavaraa on vain ollut niin paljon, että sen oikeaan osoitteeseen setviminen on tuntuu mahdottomalta urakalta. Tällaista hävitystä katsoessani olen luvannut itselleni, etten ikinä päästä omia nurkkiani tuohon jamaan. Nyt olisi taas aika (yrittää) myydä pari vähän isompaa tavaraa ennen kuin kertyy...