Elämyslahja lapselle?
Täällä valmistelen ja suunnittelen joululahjoja. Tähän mennessä kaikki ovat elämyksiä, kierrätettyä tai ruokaa. Se on soljahtanut ihanan itsestään niin. Odotan ilolla näiden antamista. Nyt pohdinnassa on kuitenkin muutama lapsen lahja. Tuntuu, että minulta odotetaan leluja. Joulu ei ole sitä aikaa, kun haluaa tuottaa rakkailleen pettymyksiä. Toisaalta elämyslahja voi erottua edukseen lelujen runsaudesta. Ehkä tällainen lupaus tulevasta jää vielä aattoiltana liian abstraktiksi ja käsittämättömäksi, mutta toteutuessaan ilostuttaa, parhaimmillaan luo vuosia kestäviä muistoja.
Eräs vanhempi kertoi, että isoilla tavaralahjoilla tulee paikattua huonoa omaa tuntoa siitä, ettei ole viettänyt lastensa kanssa niin paljoa aikaa kuin olisi halunnut. Tunnistan tässä häivähdyksen itseäni. Mikä siis parempi paikkaamaan tilannetta kuin lahja, joka sisältää yhdessäoloaikaa. Eikä sen tarvitse olla mitään pankkitilin nollaavaa. Mieleen tulee useampikin tarina siitä, kun on menty huvipuistoon tai vesiliukumäkiin ja parasta hommassa on ollut bussimatka tai iso vesilätäkkö.
Onko elämyslahja omien arvojeni tyrkyttämistä? Ja jos on, niin onko se sitten väärin vai oikein, miksi tyrkyttäisin jonkun muun arvoja kuin omiani?
Kuvassa ystävällinen (lahja)ehdotus liikennevalopylväässä.