Energiaa läheltämme eli Tampereen Sähkölaitoksesta
Aloita läheltä.
Busseissa on viime aikoina näkynyt Tampereen Sähkölaitoksen mainos, jossa koski kuohuu ja #lähisähkö. Ehkä on aika tutustua oman kotikaupungin sähköntuotantoon. Oma sähkösopimukseni ei ole Tampereen Sähkölaitoksen kanssa tehty. Sähkölaitoksen kuitenkin omistaa kokonaan Tampereen kaupunki, joten meillä asukkailla on, tai pitäisi olla, sanamme sanottavana. Siinä mielessä asiat ovat tosi hyvin. Kultuskeskeisenä aikakautena unohtuu ihan liian helposti, että on muitakin keinoja vaikuttaa kuin ostopäätökset.
Aihe on suuri opiskeltavaksi, mutta jostakin on lähdettävä liikkeelle. Avataan Tampereen Sähkölaitoksen vuosikertomus 2016. Tampereen Sähkölaitoksen energiasta 61 % tulee fossiilisista ja 39 % uusiutuvista. Pilkotaan se osiin.
Tuolla uusiutuvissa on 29 % puuta. Puu kasvaa ja siten uusiutuu, mutta hitaasti. Kun puuta käytetään sen verran kuin sitä kasvaa, ollaan jokseenkin tasapainoisessa tilanteessa. Koska metsät sitovat hiilidioksidia, olisi tietysti toivottavaa, että niiden määrä jopa lisääntyisi, eikä vain säilyisi ennallaan. Hyvä uutinen on se, että suurin osa Suomessa energiantuotantoon käytettävästä puusta syntyy metsäteollisuuden jätteenä tai sivutuotteena*. Toki se tekee puun hakkaamisesta ylipäätänsä kannattavampaa. Jos vertaa Tampereen Sähkölaitoksen puunkäytön suhteellista osuutta Greenpeacen Energiavallankumous-hahmotelmaan realistisesta ideaalitilanteesta, voisi puun osuutta vähän lisätä. Ongelma on, ettei puuta saa poltettua vanhoissa polttolaitoksissa ilman, että sekaan laittaa fossiilista ainetta. Uusilla tekniikoilla tämä tarve vähenee merkittävästi (tai jopa katoaa?). Naistenlahden voimalaitoksen polttokattilan uusintaa on suunniteltu, mutta ilmeisesti päätöstä ei vielä ole.
Sitten uusiutuvissa on vajaa 8 % jätteenpoltosta. Jätteenpolttolaitoksella tuotetteva energia laitetaan Tampereen Sähkölaitoksen raporteissa puoliksi fossiilisiin, puoliksi uusiutuviin. Tämä on tavallista, ja tehdään sillä ajatuksella, että osa poltettavasta roskasta on tehty fossiilista aineista, osa uusiutuvista. Näin se varmaan tällä hetkellä sitten on. Kuitenkin aikalailla kaikki uusiutuva voidaan jo nyt kierrättää helposti, joten ei ole aivan tuulestatemmattua odottaa tilannetta, jossa laitokselle ei menisi juuri mitään uusiutuvaa. Esimerkkeinä uusiutuvasta ja kierrätyskelvottomasta keksin loppuunkulutetut luonnonkuituiset vaatteet, korjauskelvottomat puuasiat sekä sellaiset sekamateriaalit, joissa uusiutuva on mahdoton irrottaa fossiilisesta. Soisi myös, että sekajätteen määrä vähenisi vuosi vuodelta.
Kun Tampereen Sähkölaitoksen uusiutuvista ottaa pois puun ja jätteen, ollaan 3 %:ssa. Siitä 2 % tulee vesivoimaloista, jotka on rakennettu vuosina 1891, 1932 ja 1936. Sitten on se piskuinen alle 1 % tuulta. Näillä tiedoilla ainakin minulle on selkeää, mitä seuraavaksi pitää tehdä: maakaasun (29 %), turpeen (21 %) ja öljyn (6 %) osuutta pitää kaventaa tuulimylly, aurikopaneeli ja maalämpöpumppu kerrallaan. Koska niinkuin näkyy, emme ole tehneet käytännössä vielä mitään sellaista. En tiedä, voiko vesivoimaa lisätä. Pelkään, että päädytään helpoimpaan ratkaisuun eli jatketaan kuten nyt. Pelkään myös, että päädytään toisiksi helpoimpaan ratkaisuun eli rakennetaan lisää polttolaitoksia, jotka toimivat puulla. Se on tuttua ja turvallista suurimmalle osalle energia-alalla työskentelevistä ihmisistä, he ovat sen tekniikan ammattilaisia, ja lisäksi meillä on Suomessa paljon tahoja, joiden etuna on lisätä puun kysyntää.
Tampereen sähkölaitos on kyllä tehnyt isoja ja kiitettäviä muutoksia tämän vuosikymmenen aikana. Mutta nyt ei auta jämähtää. Muuten siitä mainoksesta, jossa koski kuohuu ja mainitaan heti perään lähisähkö – ei tule lähisähkön tuulivoima Pirkanmaalta verkkoon, vaan rannikolta, ei ole tuulivoimaloita täällä vielä. Tässä tarpeeksi opiskelua tälle päivälle, mutta tämä ei jää tähän.
*Ilmatieteenlaitoksen Ilmasto.org-sivustolla sanotaan, että se on neljä viidesosaa, mutta tähän ei ole lähdeviitettä eikä sivustoa enää ylläpidetä.