Esteettinen karsinta
Kuulin männä viikolla uuden nimen pukeutumistyylilleni, nimittäin "esteettinen downgreidaus" eli esteettinen karsinta. Olen viettänyt viikkoni analysoiden näitä sanoja, ja nyt minulla on ilo ilmoittaa, että olen analysoinut ne puhki. Eli karsitaanko esteettisyydestä vai saavutetaanko karsinnalla estetiikkaa?
Olen tottunut ajattelemaan omaa tyyliäni nimellä minimalistinen. Yksi ajankuva sekin, että tällaisella ihan tavallisella tallaajalla on selkeänä mielessään sana, joilla kuvata omaa tyyliään. Minulla on kohtalaisen vähän vaatteita, niissä on hyvin vähän koristeita tai printtejä tai muuta härpäkettä ja ne kaikki sopivat väreiltään yhteen. Ei mitään erikoista siis. Erikoinen sen sijaan on se ajatus, ettei elämäntavoiltaan minimalistisen ihmisen tyylin välttämättä tarvitsisi olla tällainen yksivärinen ja yksinkertainen. Joillakin harvoilla minimalisteilla on pieni määrä räiskyviä vaatteita, joita he yhdistelevät keskenään ja pitävät vuodesta toiseen, esimerkiksi Heroine in Training -blogin Xandralla. Ajattelen, että tylsistyisin tuollaisiin vaatteisiin nopeasti, mutta joku toinen voisi sanoa, että onko sitten parempi hankkia valmiiksi tylsiä vaatteita.
Tulkitsen, että esteettisessä karsinnassa on käytännössä kyse minimalistisesta tyylistä, mutta sanoilla viitataan erityisiin syihin tyylin takana. Kun puhutaan minimalistisesta pukeutumisesta, puhutaan yleensä siitä, miten yksinkertainen tyyli miellyttää silmää, tai miten arki on helpompaa, kun kaikki vaatteet sopivat yhteen ja kun niitä on sopiva määrä. Kun hommaan liittää sanan "downgrade" kyse ei välttämättä ole enää asiasta, joka tehdään omien ulkonäkömieltymysten takia tai edes vapaaehtoisesti. Esteettisessä karsinnassa asut ovat yksinkertaisia, jotta niitä voi olla mahdollisimman vähän ja jotta ne kestävät aikaa. Vähemmän asuja tarkoittaa vähemmän luonnonvarojen kulutusta. Se voi myös tarkoittaa sitä, että rahaa käytetään enemmän per vaate, jolloin vaateparret voivat olla mahdollisimman kestäviä, ekologisesti tuotettuja ja hyvissä työoloissa tehtyjä. Tai sitten se tarkoittaa, että vaatteisiin vain ylipäätänsä käytetään vähemmän rahaa kuin aiemmin – koska on tärkeämpiäkin asioita kuin juosta oravanpyörässä ja ottaa pikavippejä voidakseen sitten syöttää rahaa kulutuskulttuurin rattaisiin.
Ollaanko lähestymässä aikaa, jolloin on noloa näyttää siltä, että kiinnittää huomiota pukeutumiseensa?
Kuvassa juuri ostamani paita. Olen katsellut harmaata tavallista t-paita kirppiksiltä jo jonkin aikaa. Etsintöihin pettyneenä laskin nyt aavistuksen rimaa ja hankin tämä luonnossa ehkä hieman turhan sinisen sävyn. Kyllä nyt on värikästä!