Haloo halo
Ripsiväri on toinen niistä kahdesta meikkituotteesta, joita käytän joka päivä. Kun ei montaa käytä, saisivat tuotteet sitten olla laadukkaita. En ole kuitenkaan eläissäni ostanut yli 15 euron ripsiväriä. Minua mietityttää, ovatko kalliimmat tuotteet todella laadukkaampia. Sehän on vain mustaa mönjää, jolla peitetään oma ripsi. Silti kosmetiikkayritykset pyrkivät koko ajan kehittämään tuotteitaan isolla rahalla. Ei liene väärin olettaa, että kehitystyöstä on joskus ollut jotain hyötyäkin. Olen lukenut, että kosmetiikkamaailmassa patentteja on eniten juuri ripsivärien ominaisuuksilla.
Laatuinnostuksen lisäksi minulla on toinenkin syy miettiä ripsiväriin panostamista. Sain jo vuosi sitten Trendin kosmetiikkajutun perusteella päähän pinttymän Diorshown New Look -ripsarista. Päähän pinttymällä ei ole mitään tekemistä itse ripsivärin kanssa, eihän minulla ole siitä mitään kokemusta. Ylimitoitettu kiinnostus johtuu yksinkertaisesti siitä, että pidän Trendi-lehdestä yleisesti. Artikkelit ovat hyvin kirjoitettuja, aiheet innostavia ja visuaalinen ilme tekee minut onnelliseksi. Koska Trendi on kiva lehti, ajattelen, että myös sen kosmetiikkavinkit ovat hyviä. Tämä ei ole looginen perustelu. Eihän hyvät ideat, kauniit kuvat tai miellyttävä kirjoitustaito ole millään lailla yhteydessä siihen, että esiteltävän kosmetiikan valitsemisessa onnistuttaisiin, etenkään joka kerta. Kyse on sädekehävaikutuksesta tai haloefektistä: kun pidän lehden jostakin ominaisuudesta, ajattelen sen olevan hyvä myös muilta piirteiltään. Sädekehävaikutus ei päde vain lehtiin vaan myös ihmisiin, tuotemerkkeihin, kaupunkeihin.
Sädekehävaikutus johtaa epäloogisiin valintoihin ja suoranaisiin virhearviointeihin, mutta siitä voi olla myös hyötyä. Se auttaa meitä tekemään valintoja nopeasti, selvittämättä asiaa juurta jaksain, pohtimatta tuntitolkulla. Kun päätöksellä ei ole mittavia seurauksia, aikaa vapautuu johonkin tärkeämpään. Ripsivärin osto saattaa olla sellainen päätös, jossa haloefektiin turvautuminen ei kaada maailmaa.
