Hyvä jossei kiinnosta
Tässä bloggaamisharrastuksen alkumetreillä olen miettinyt paljon sitä, mistä asioista haluan blogissani kertoa ja mistä en. Epäilen nimittäin, että blogilla kannattaa olla rajattu aihepiiri ja näkökulma. Sitten on keskustelu siitä, miten blogeissa kerrotaan vain myönteisistä asioista ja kuvataan kodin siistejä nurkkia ja hyviä hiuspäiviä. Kuinka se on valehtelua ja saa lukijan tuntemaan huonommuuden tunnetta.
Tänään ajattelin asiaa, koska repesin Siskonpeti-sarjan edelliselle jaksolle, jossa bloggari kirjoittaa auvoisesta arjestaan samalla kun rähjää perheelleen. Jakson voi tällä hetkellä katsoa Yle Areenasta.
Aiemmin olen miettinyt asiaa blogien ja lehtien lukijan näkökulmasta. Luin eräästä tutkimuksesta (olen pahoillani, en muista missä se oli), jossa mitattiin koehenkilöiden itsetuntoa. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään. Itsetuntoa mittaava osuus oli sama molemmille, mutta juju olikin jo siinä kohdassa, jossa koehenkilöt eivät vielä tienneet kokeen alkaneen: toiset odottivat tutkimuksen alkua saaden luettavakseen naistenlehtiä ja toiset eivät saaneet luettavaa. Naistenlehtiä lukeneiden itsetunto oli välittömästi lukemisen jälkeen mitattaessa huonompi kuin niiden, jotka eivät saaneet luettavaa. Yleensä tämä ilmiö pistetään lehtien aiheuttamien ulkonäköpaineiden piikkiin, kun joka sivulla langanlaihat mallit näyttävät täydellisiltä jokaisesta hyvin hoidetusta hiussuortuvastaan hyvin pedikeröityjen varpaidensa päihin asti.
Voi olla, että tämä liittyy vain omiin epävarmuuksiini, mutta itse pidän ennemminkin syynä sitä, että useimmat naistenlehdet kattavat monia aiheita: kauneudenhoito, tyyli, ura, parisuhde, perhe, ystävät, ruoka, juoma, sisustus, kodinhoito, askartelu, tuunaus, käsityöt, liikunta, kirjat, musiikki. elokuvat, teatteri ja muut menot. Jospa nyt sivuutetaan se keskustelu, minkälaista naisen roolia aiheet tyrkyttävät ja seuraako tarjonta kysyntää, ja keskitytään sen sijaan vain tähän itsetuntoasiaan. Kaikki tekemiset ja olemisen tavat saadaan näyttämään niin kiinnostavilta ja haluttavilta. Tyytymättömyys itseen saattaakin syntyä siitä, että ei pysty ja kerkeä pyöräyttämään vihresmoothieta samalla kun heleyttää kasvojensa ihoa uusimmalla seerumilla, verkostoituu, uudistaa kotinsa kevään tekstiileillä, kokeilee sitä uutta ravintolaa, ompelee keittiörätistään juhlamekon, on läsnä hetkessä ja ei päästä rakkauden liekkiä sammumaan.
Järkevästi ajateltuna on selvää, ettei kaikesta tarvitse olla kiinnostuntu. Varmastikin jutuilla vain haetaan laajaa lukijakuntaa, tarjotaan eri asioista kiinnostuneille ihmisille eri artikkeleita luettavaksi, mutta sanokaapa se minun aivoilleni. Olenko yksin ongelmani kanssa? Blogit ovat usein yhden asian ympärille keskittyneitä, mutta naapuriblogiakin tulee selattua ja jotenkin sitä kuvittelee, että tuo ulkonäöstään huolehtiva nainen varmaan elää myös kaikilla muilla elämänaloilla täydellistä elämää. Minulle onkin jäänyt erityisesti mieleen, kuinka virkistävää oli, kun Blogistaninan ensimmäisen kauden jaksoissa muutama bloggari kertoi, mistä EI ole lainkaan kiinnostunut. Esimerkiksi Viimeinen silmukka blogien Jonna Hietala kertoi, ettei ole kiinnostunut ruuanlaitosta.
Ehdotankin seuraavaa ryhtiliikettä:
-
Mieti, mistä et ole kiinnostunut. Nyt haetaan jotakin juttua, mistä moni muu tuntuu olevan kiinnostunut ylipäätään tai sinun alallasi. Jos ajatuksesi on esimerkiksi, että et ole kiinnostunut putsaamaan viemärikaivoa, jatka ajattelua.
-
Kerro pohdinnan tulos muillekin. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan lytätä niitä, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita.
-
Helpotu, huomaa antaneesi sentti tai edes milli lisää tilaa sinulle tärkeille asioille. Ehkä olet samalla tehnyt muille pienen palveluksen.