Jääsalaatin jälkeen
Ennen taloudessamme syötiin salaattia monena iltana viikossa. Lähes aina se oli tai sisälsi jääsalaattia, kummin nyt vain haluaa sanan salaatti tässä yhteydessä ymmärtää. Sitten sain tämän jäteherätyksen. Koska oli kesäkuu, kuvittelin alkavani kasvattaa salaattia kymmenessä ruukussa ikkunalaudalla ja syksyn tullen kasvilampun alla. Jos niistä nyt ei montaa kertaa viikossa salaattia saisikaan, niin ainakin parin viikon välein.
Ne ensimmäiset salaatinlehdet kasvoivat hentoina viiden sentin korkeuteen ja jäivät siihen. Samalla lakkasi innostus salaatin kasvattamiseen. Varusteltuna luomulannoitteella ja kasvilampulla saattaisin nyt tässä ehkä onnistuakin. Jääsalaatin ovat kuitenkin korvanneet muut ruoka-aineet ja -reseptit, eikä sen kasvattaminen tunnu enää tärkeältä.
Salaattia voi tehdä myös ilman salaattia. Itsestään selvin vaihtoehto on lisätä niiden muiden aineiden määrää, joita salaattireseptiin jo muutenkin kuuluu. Jostakin syystä silti, vaikka salaatinlehdet ovat salaatin tylsin ainesosa, pelkkä muiden aineiden lisääminen saa sen usein tuntumaan mitäänsanomattomalta. Siksi yleensä lisään hieman niiden määrää ja lisäksi kaivan salaattiini jotakin muuta vielä.
Kun ajattelee, miksi ylipäätänsä on alunperin käyttänyt salaatinlehtiä salaattiin, on syitä mahdollisesti: se on edullinen täyte, se rouskuu kivasti, siitä tulee salaattiin raikkautta, vihreä väri näyttää hyvältä ruuassa ja vihreissä kasviksissa majailee tyypillisesti tietynlaisia ravintoaineita. Unohdinko jotain? Se nyt vain on ollut tapana laittaa sinne?
Alla muutamia aineksia, joita olen innostunut käyttämään salaatissa jääsalaatin sijaan.
Kesäkurpitsa sekä kaalit
Edelleen ajankohtaisen kesäkurpitsan sekä kaalit ymppään samaksi otsikoksi, koska käyän ne samaan tapaan. Nämä menevät salaattiin mieluiten ohuiksi lastuiksi leikattuina. Sekoitan ne ensimmäiseksi kulhon pohjalla siihen salaatinkastikkeeseen, jota muutenkin olin käyttämässä, sitten vasta lisään muut ainesosat. Kaalin maku on voimakas, eikä sitä välttämättä kannata panna ihan samoina mittavina määrinä, kuin mitä tavanomaista salaatinlehteä tai keräsalaattia käytetään. Kaalin lisäetuna on se, että se säilyy jääkaapissa viikkoja.
Idut ja versot
Idut ja versot vaativat myös itse kasvattamista tai ehkä oikeammin idätystä. Huimana erotuksena kuitenkin salaatin kasvattamiseen on se, että idättäessä tuloksia tule alle viikossa eikä lisävaloille ole tarvetta talvellakaan. Jos kaipaat idätysvinkkejä, niin niitä olen aiemmin kirjoittanut tänne. Versottamisesta minulla on vähemmän kokemusta, mutta se tuntuu onnistuvan muutamassa viikossa. Sekä idut että versot vaativat tietysti vähän aikaa, ne eivät ilmaannu mistään puolen tunnin kuluesssa siitä, kun niitä päättää haluta salaattiinsa. Talviaikaan pidänkin idätystä lähes jatkuvasti käynnissä. Niiden kastelu on vain liian helppo unohtaa, koska idätys tapahtuu pimeässä eli kaapin sisällä! Jos salaattia ei tule tehtyä, niin idut kyllä kuluvat leivän päällä, wokissa tai ihan sellaisenaan.
Porkkanat ja omenat
Nämä eivät täytä tuota vihreyskriteeriä (värimielessä!), mutta olen käyttänyt niitä jonkin verran uusina salaatin täyteaineina. Ne ovat edullisia, hyvin säilyviä ja saatavilla ympäri vuoden ilman pakkauksia. Porkkanat ovat tyypillisesti vieläpä kotimaisia läpi talven. Myös porkkanat tykkään käyttää ohuina mieluiten juustohöylällä tehtyinä lastuina.
Näitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat halpoja, raikkaita ja saatavilla tyypillisesti ilman pakkauksia ympäri vuoden. Tietenkään salaattini eivät maistu enää samalta kuin ennen, mutta ei nyt niin ole ikäväkään. Syön sitä paitsi jääasalaattiakin edelleen muiden valmistamilla aterioilla.