Kasvusta
Aion nyt kirjoittaa talouskasvusta. Tiedän, suomen kielessä tuskin on sen kuivempaa sanaa. Ja hohhoijaa, aina siitä sanotaan samaa. Ollaan huolissaan ja sitten on pakko tehdä asia x, koska muuten talous ei kasva. Kirjoitan talouskasvusta, koska toivon, että siitä lakattaisiin kirjoittamasta.
Toistuvalle höpötykselle kasvusta en keksi muuta syytä kuin sen, että vieläkin kuvitellaan talouskasvun tuovan hyvinvointia. Seuraa määritelmä talouskasvulle, jonka toivoisin voivani jättää tästä pois, mutta koko tekstin idea saattaisi sitten jäädä hämärään: Talouden koko saadaan laskemalla yhteen ostettujen tavaroiden ja palveluiden hinnat. Vaihtoehtoinen tapa on laskea yhteen tuotettujen tavaroiden ja palveluiden hinnat. Kun ostetaan tai tuotetaan enemmän kuin viime vuonna, talous kasvaa. Kun tavaroista oli aikoinaan oikeasti pulaa, aina kun saatiin tuotettua tai ostettua lisää, oltiin onnellisempia kuin ennen.
Nyt on kuitenkin toisin. Länsimaissa onnellisuus lakkasi riippumasta talouskasvusta jo 70-luvulla. Vaikka talous on tuon jälkeen kasvanut aika tavalla, emme valitettavasti ole yhtään onnellisempia. Ilmeisesti tuolloin suurimmalla osalla ihmisistä alkoi olla sen verran materiaa, ettei lisäkulutus enää saanut meitä voimaan paremmin.
Oikeastaan on jopa niin, että talous voi kasvaa tavoilla, jotka saavat meidät voimaan pahemmin. Se paljonko ostetaan, ei nimittäin kerro mitään siitä, ostetaanko järkeviä asioita. Jos autoilen turhaan, talous kasvaa kun ostan bensaa. Jos ostaisin koko palkallani viinaa, talous kasvaisi siitä ihan yhtä paljon, kuin jos käyttäisin saman summan vuokraan, terveelliseen ruokaan ja junamatkaan rakkaan ystäväni luo. Sellainen tuotanto ja kulutus, joka lisää pahoinvointia ja ympäristöongelmia, kasvattaa taloutta helposti vieläpä kaksin tavoin. Talous kasvaa nimittäin sekä silloin, kun ostetaan ja tuotetaan, että silloin, kun joudutaan jälkikäteen korjailemaan ongelmia.
Toivottavasti en menettänyt kaikkia lukijoita tekstin neljännen sanan kohdalla. Onnellista sunnuntaita kaikille!
Aiheesta voi lukea lisää muun muassa Richard Layardin kirjasta Happiness: Lessons from a New Science. Suomessa asiaa on yrittänyt nostaa pinnalle ainakin Jukka Hoffrén.