Yhdeksän yhdeksänkymmentä

Viime vuonna vakuutuin pienten muutosten voimasta, ja haluan jakaa niiden ilosanomaa. Psykologia on puolellani tässä, tai minä olen psykologian puolella.

Pienten muutosten tai mikromuutosten ideana on se, että haluttu iso muutos jaetaan pieniin osiin ja ne otetaan osaksi omaa elämää pitkän ajan kuluessa, yksi kerrallaan. Näin syntyy uusia tapoja, joiden noudattaminen ei vaadi enää erityistä tahdonvoimaa, sen kuin seuraa vain omia rutiinejaan. Kun yksi tapa on juurtunut tai vähintään alkanut juurtua, voi siirtyä seuraavaan unohtamatta edellistä parannusta. Toiset puhuvat kulmakivitavoista, siitä että yksi tapa riittäisi heijastumaan muuallekin, jos tapa on oikein valittu.

Mitä sinä haluaisit muuttaa?

1) Tilanne

Mitä tarkasti ottaen haluat muuttaa? Mikä on haluttu lopputulos? Useimmissa asioissa on monia puolia, esimerkiksi ekologinen tai terveellinen voivat tarkoittaa eri asioita eri näkökulmista tai eri tutkimusten mukaan. Kun suunta on selvä, mieti tilannettasi verrattuna tavoitteeseen. Mitä asioita teet, joita et halua enää tehdä? Missä tilanteissa teet niitä nyt? Mitä asioita haluat tehdä enemmän? Mikä estää sinua tekemästä niitä nyt? Miten niiden tekeminen olisi mahdollista tai mahdollisimman helppoa?

2) Suunnitelma

Keksi ne pienet muutokset, jotka vievät kohti päämäärää ja jaa ne pitkälle aikavälille. Kuukausi tuntuu ainakin minulle luonnolliselta ajanjaksolta yhdelle pienelle muutokselle, ja luonnolliselta tuntuva on yleensä helppo toteuttaa. Kannatan poistiivisen kautta muuttamista, eli myönteisten asioiden lisäämistä ennen kielteisten asioiden kitkemistä. Huonot tavat on myös helpointa kitkeä korvaamalla ne, eli tilanteessa, jossa normaalisti tarrautuisi huonoon tapaan onkin jo valmis suunnitelma, mitä tekee sen sijaan. Esimerkiksi lihansyöntiä on helpointa vähentää, jos kasvisruokien joukosta löytyy uusia suosikkeija, joita himoitsee.

3) Aloittaminen ja jatkaminen

Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Suunnitelmaan on puhallettava elämää, mutta jos muutokset ovat tarpeeksi pieniä, ne eivät tunnu ylivoimaisilta. Sitkeyttä silti tarvitaan. Palauta säännöllisesti mieleen, miksi halusit muuttaa tapojasi. Myös insiproivien tekstien ja videoiden etsiminen voi auttaa.

4) Tilanteen seuraaminen

Tämä ohje saattaa kuulostaa nurinkuriselta, mutta tarkoitus ei ole tehdä pitkää suunnitelmaa, josta pidetään itsepintaisesti kiinni. Tarkoitan, että tarkoitus on kyllä pitää kiinni jo muutetuista tavoista. Tarkoitus on myös pitää kiinni tavoitteesta. Mutta keinoja muutetaan sitä mukaa, kun homma etenee. Näin voidaan valita seuraavaksi pieneksi muutokseksi itseä eniten sillä hetkellä inspiroiva tavoite. Voidaan myös hyödyntää jo opittua. Epäonnistumisista ei kannata lannistua, vaan ajatella että kokeilit asiaa yhdellä tavalla ja nyt voit kokeilla sitä toisella tavalla.

Kyllä, tämä on hidasta. Se elämäntaparemontti, jota suunnitteli tekevänsä tammikuun 1. päivä, pitäisikin jakaa koko vuodelle. Mutta tässäpä ajatus, joka ei varmaan ole ihan uusi: pysyvä muutos vie aikaa. Jos tarkoituksena on, että muutos on sellainen, pysyvä, mahdollisesti loppuelämän kestävä, vähintään toistaiseksi voimassa oleva, lähdetään siitä oletuksesta, että aikaa on.

Ideaa voi soveltaa monenlaisiin elämänmuutoksiin. Itse innostuin tästä viime vuonna, kun halusin vähentää stressiä ja raivata aikaa tärkeille asioille.