Kulinaristipihistelijän kasvisliemi
Yksi ensimmäisiä asioita, joita jouduin laittamaan sekajätteeseen, oli kasvisliemikuution paperi. Se ohuen ohuella metallikerroksella päällystetty pienen pieni lappunen, hybridihirviö, jota ei voi kierrättää paperina eikä metallina. Pienet ärsytykset voivat joskus johtaa pieniin mutta hienoihin asioihin, tässä tapauksessa kasvisliemeen, joka on kasvisten lientä.
Vau.
Tällä tavalla se ennen muinoin tehtiin. Ja tiedättekö mitä? Se tehtiin vielä kaiken lisäksi kasvisten jämistä, jollei sitä syntynyt siinä sivussa kasviksia ruuaksi keitettäessä. Waste not, want none. Ja tällä tavalla se tehdään hienoissa ravintoloissa edelleen. Ei ehkä kasvisten jämistä, mutta toisaalta en tiedä, miksi ei. Inspiraatiota hain ympäri internettiä, mutta parhaimmat vinkit löysin tästä lopetetusta Reseptivihko-blogista. Näin:
Pakasteen alalokerossa on avonainen kippo. Siihen heitän kaikenlaisia hukkaan menossa olevia kasviksia: nahistuneita vihanneksia, porkkanan kantoja, hyvin pestyjen juuresten kuoria, tomaatin kuoria kaltatuista tomaateista, yrttejä, jotka ovat löllöjä tai vähän kellertävät, sipulin sisäkuoria... Käytännössä kasviksia, joissa on hyvää makua, mutta joita ei rakenteen takia käytetä. Rasia on nyt toista kertaa täynnä, siihen on mennyt noin puolitoista kuukautta.
Kun litran kipponi on täynnä, nostan sen sulamaan. Kun en malta enää odottaa, kaadan kattilaan noin 2 litraa vettä ja heitän kasvikset sekaan. Olen laittanut mukaan myös vähän mausteita: laakerinlehden, pippuria ja kuivattuja yrttejä. Annan kiehua hiljakseen 2–3 tuntia. Sitten siivilöin liemen ja kasvikset erilleen. Se on siinä.
Liemi pitää käyttää parin päivän sisällä tai pakastaa. Pakastan liemen vanhoissa pilttipurkeissa. Vaikka litra tätä kasvislientä on, noh, litra kasvislientä eli vastaa kahta kuutiota, on tässä aidossa tavarassa makua paljon enemmän. Olen kohdellut yhtä desiä kuten se olisi yksi kasvisliemikuutio. Huomatkaa, että tässä ei ole valmiiksi suolaa eikä rasvaa, joita kasvisliemikuutioissa on 70 prosenttia (noin 50 % suolaa ja 20 % rasvaa). Yksi itse tehdyn liemen etu on, että ruokaa laittaessa voi sitten lisätä suolaa oman maun mukaan.
