Milloin kompensointi kannattaa
Pohdin aiemmin, miksi minulla on niin valtava into selvittää tarkalleen, paljonko lentopäästöjä minun pitäisi kompensoida. Into ei kuitenkaan ole ainoa päästökompensaation herättämä tuntemus, vaan (minunkin) ajatukseni kompensaatiosta ovat ristiriitaiset.
Unohdetaan hetkeksi, kuinka moni asia voi mennä kompensaation toteutuksessa pieleen, ja keskitytään itse konseptiin. Onhan siinä ajatusmallissa eittämättä jotakin kieroa. Että jonkin moraalisesti väärän asian saisi muutettua oikeaksi maksamalla. Silti se on parempi kuin ei mitään, ikään kuin anteeksipyyntö.
Suurin kompensaatioon liittyvä pelko on se, että kompensointi voidaan helposti ottaa lupana saastuttaa. Tällöin syntyy ajatus, ettei omassa toiminnassa tarvitse muuttaa mitään, kunhan maksaa pari euroa ekstraa silloin tällöin. Lentokompensaatiossa näkyy välillä räikeitäkin saastutusluvan sävyjä, esimerkiksi matkatoimistojen omien kompensaatio-ohjelmien mainoksissa.
Paljon on sanottu kompensaation hyvistä ja huonoista puolista, mutta olen löytänyt vain yhden tekstin siitä, mitä kannattaa kompensoida ja mitä ei (tarkemmin sanottuna saksankielisen työn aiheesta ja sen englanninkielisen tiivistelmän). "Kyllä-ei"-keskustelua on käyty jo sen verran, että siitä voisi jo päästä eteenpäin "koska"-, "mitä"- ja "miten"-keskusteluihin. Ne eivät ole lainkaan samantekeviä. Olen kirjoittanut tähän mennessä lentopäästöjen kompensoinnista, mutta on yhtä mahdollista kompensoida kotinsa lämmitys tai bussimatka Ivaloon. Löytämäni teksti on Atmosfairin sivuilta ja sen mukaan ilmastopäästöt voidaan jakaa kolmeen luokkaan, joista vain yhtä on suositeltavaa kompensoida:
1. Yhteensopimattomat
Tähän luokkaan kuuluvat tuotteet ovat yksinkertaisesti sellaisia, ettei niille ole sijaa tulevaisuudessa. Ennusteiden mukaan maapallolla on vuoteen 2030 mennessä 8,5 miljardia ihmistä ja vuoteen 2050 mennessä 9,7 miljardia. Näillä väestömäärillä ei ole mahdollista pitää lämpenemistä alle 2 asteen (saati sitten alle 1,5 asteen) JA käyttää tähän ryhmään kuuluvia tuotteita. Siksi niiden hankkiminen pitää lopettaa heti, eikä niitä siksi ole tarvetta kompensoidakaan.
2. Vanhentuneet versiot
Tähän luokkaan kuuluvat tuotteet ovat sellaisia, että niistä on jo olemassa ilmastoystävällisempi versio. Tällöin on parempi, että käytät rahasi tämän vaihtoehdon hankkimiseen, sen sijaan että ostaisit heikommaan tuotteen ja sitten kompensoisit. Selkein esimerkki on sähkö: sen sijaan että ostaisi fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä, ja sitten maksaisi kompensaatioita, kannattaa ostaa uusiutuvaa energiaa. Tällöin tuet rahoillasi suoraan sen saatavuutta ja kehitystä.
3. Kehittyvät
Tähän luokkaan kuuluville tuotteille ei vielä ole korvaavaa vaihtoehtoa, mutta on olemassa realistinen mahdollisuus, että ne voidaan muuttaa vähähiilisiksi tai hiilineutraaleiksi lähitulevaisuudessa. Teknologia ei vain vielä ole tarpeeksi pitkällä kaupalliseen käyttöön. Tämä on se luokka, johon kuuluvien tuotteiden käyttöä voi jatkaa, mutta käyttö pitää kompensoida. Tässä tapauksessa kompensointi ei pidennä väistämätöntä loppua (yhteensopimattomat) tai hidasta paremman vaihtoehdon leviämistä (vanhentuneet versiot).
Tämän kompensointisuosituksen tausta-ajatuksena on, että todella lopetat yhteensopimattomien ja vanhentuneiden tuotteiden ostamisen. Jos jostain syystä kuitenkin päädyt niitä hankkimaan, on parempi kompensoida kuin olla kompensoimatta.
Palataan sitten lentämiseen. Nyt kun tunnet luokat, osaatko arvata mihin luokkaan se kuuluu? Atmosfairin vastaus on, että riippuu lennosta. Lyhyitä lentoja ei pitäisi tehdä ollenkaan, koska ne voidaan korvata vähäpäästöisillä liikennevälineillä. Lyhyet lennot ovat siis vanhentuneita versioita tavasta matkustaa tuon pituinen matka. Sen sijaa mannertenväliselle lennolle ei ole olemassa vaihtoehtoa, mutta teknologiaa esimerkiksi sähkölentokoneisiin ollaan kehittämässä. Niinpä mannertenväliset lennot kuuluvat kolmanteen luokkaan, ja niitä kannattaa kompesoida.
Ehkä huomasitkin jo lentoesimerkistä, että luokittelu kuulostaa periaatteessa yksinkertaiselta, mutta sen soveltaminen voi olla epämääräistä. Minkä pituinen lento on lyhyt? Mihin kuuluvat ne pitkät lennot, jotka eivät ole mannertenvälisiä? Luokittelussa ei mainita lainkaan määriä, mutta onhan sillä kompensoidessakin oltava jokin merkitys, lennänkö joka viikko toiselle puolelle maapalloa vai kerran kymmenessä vuodessa. Mahdollisesti tästä kulmasta katsottuna yksittäinen mannertenvälinen lento kuuluisi luokkaan "kehittyvät", kun taas toistuvat lennot olisivat yhteensopimattomia. Josta päästäänkin sitten pohtimaan, milloin lento on "toistuva" tai "yksittäinen".
Myös korvattavissa olevien tuotteiden luokka tuottaa päänvaivaa. Atmosfairin esimerkkien joukossa on puuvillainen paita. Se on vanhentunut tuote, jonka voisi heidän mukaansa korvata luomupuuvillakankaalla, joka on ommeltu paidaksi lähellä kuluttajaa. Voidaan kuitenkin ajatella, että on olemassa vielä ilmastoystävällisempiä materiaaleja, kuten hamppu. Tällä hetkellä voisi myös kyseenalaistaa minkään uuden vaatteen ostamisen, koska maapallolla on käytettyjä vaatteita vuosikymmeniksi. Ei ole siis ihan selkeää, mikä vaihtoehto on paras, ja onko sekään vaihtoehto tarpeeksi hyvä.
Selvää on siis, ettei luokittelunkaan myötä mikään ole ihan selvää. Luokittelun ansiosta aloin kuitenkin pohtia päästöjäni ja kompensointiani ihan uudesta näkökulmasta. Sitä voisi myös käyttää tukena kompensaatiosta keskusteltaessa.