Lihan syömisestä
Minulta kysyttiin, voiko zero wasteri syödä lihaa. Tähän on ainakin kolme vastausta. Kaikki aiheeseen liittyvät kommentit ovat tervetulleita, olen varma, ettei oma ajatteluni lihan syönnistä ylipäätään ole valmis.
Ensimmäinen vastaus on varmaan se, ettei zero waste -hommaan oikein ole mitään sääntöjä. Tavoittamaton tavoite on olla aiheuttamatta jätettä tai tuhlaamatta luonnonvaroja. Se on mahdoton ja samalla pehmeä tavoite. Siitä ehkä lisää toiste. Jätteettömyyteen ja tuhlaamattomuuteen ei omassa päässäni millään sovi teollisessa mittakaavassa tuotettu liha. Silti, koska zero waste on enneminkin sitkeä pyrkimys kuin mahdollinen tila, voi ajatella että ihmiset tekevät matkaansa eri tavoilla. Toinen jättää lihan pois ja toinen lopettaa lentämisen tai yltiöpäisen elektroniikan shoppailun.
Toinen vastaus on se, että zero wastessa keskitytään yleensä ensimmäisenä käsinkosketeltavaan ja omien käsien kautta kulkevaan roskaan. Sen puitteissa on ihan mahdollista ostaa lihaa palvelutiskistä omaan astiaan tai jopa metsästää se. Vaikeampaa se tietysti on, ja kalliimpaa kuin "tavallinen" lihan syönti.
Kolmas vastaus on se, että lihan tuotanto aiheuttaa hyvin paljon luonnon saastumista ja ilmastopäästöjä. Elinkelpoisen ilmaston hävittäminen on kaikista tuhlauksista suurin.
Lihantuotanto on toiseksi suurin kasvihuonepäästöjen lähde maailmassa. Arviot sen osuudesta vaihelevat välillä 14–18 %. Suuri syy päästöjen määrään on lehmien märehtimisessä syntyvä metaani. Metaani on noin 30 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi, vaikkakin se katoaa ilmakehästä paljon nopeammin. Toinen tärkeä syy lihan tuotannon ilmastovaikutuksiin on se, että sitä varten hakataan metsiä, jotka ovat sitoneet itseensä hiilidioksidia ja olisivat tehneet niin jatkossakin. Lisäksi päästöjä aiheuttaa esimerkiksi rehukasvien lannoitus. Lihan tuotanto myös saastuttaa vesistöjä siinä määrin, että karjatalous on maailman suurin yksittäinen vesistöjen saastuttaja. On tapoja hankkia lihaa, jotka saastuttavat vähemmän, mutta vallitseva tapa on aivan selvästi kestämätön vaihtoehto. Ja varmaa on myös, että näiden vaihtoehtoisten tapojen lihamäärät ovat nykyistä merkittävästi pienemmät.
Olemme joskus pohtineet, että lihan kieltäminen olisi varmaan kaikkein helpoin tapa estää pahin ilmastokatastrofi. Harvan elämä muuttuisi dramaattisesti. Koska metaani katoaa ilmakehästä jo kymmenessä vuodessa, myös tuloksia kiellosta saataisiin siis verrattaen nopeasti.
Jos perusteena päätökselle lihansyönnistä on ilmastonmuutos ja saastuminen, se ei ole kategorisesti väärin tai oikein, vaan jokainen suupala vie huonompaan tai parempaan suuntaan. Itse syön lihaa välillä: kylässä otan kiitollisena vastaan sen ruuan, minkä joku on minulle valmistanut. Joskus, ehkä parin kuukauden välein, meillä on lihaa kotonakin, kun puolisoni ostaa ainekset johonkin liharuokaan. Omasta puolestani voisin hyvin syödä tuonakin päivänä kasvisruokaa, mutta syömme kuitenkin yhdessä saman aterian. En halua, että yhteiselostamme tulee liian tarkkaa ja säännösteltyä, vaan että ennemminkin teemme pikku hiljaa paremmin niitä asioita, jotka tuntuvat luonnollisilta seuraavilta askelilta.
On myös muita syitä olla syömättä lihaa. Yksi on ainakin lihan tehotuotannon ongelmat – siis se miten eläimet kasvatetaan ja tapetaan. Toinen on se, että toisten maailmankuvassa ihmisen on ylipäätänsä väärin syödä muita eläimiä. Niillä ihmisillä, jotka ovat valinneet kasvissyönnin näistä syistä, on paljon yhteistä zero waste -nörttien kanssa. Molemmat kunnioittavat luontoa ja haluavat toimia arvojensa mukaisesti arjessaan. Siksi ei ole mikään ihme, jos molemmat ajatukset yhdistyvät yhdessä ja samassa henkilössä.
Muutama lähde:
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön raportti
Scientific Americanin nopea esitys aiheesta