Loma 1, päivä 4 – Syrjäytymisestä
Lomabudjetistani on viime päivinä kulunut rahaa kavereiden kanssa hengailuun. Eikä ole mitään, mihin mieluummin käyttäisin rahojani, mutta se sai minut ajattelemaan köyhien syrjäytymistä. Vaikka valitin olevani juuri nyt PA, on minulla silti tälläkin hetkellä rahaa ostaa olunen silloin kahvi tällöin. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, ja joutuvat kerta toisensa jälkeen jättäytymään ulkopuolelle, koska heillä ei ole varaa mennä sinne, minne ystävät ja tuttavat menevät.
Totta kai kavereiden kanssa voi olla kuluttamatta penniäkään. Voi käydä kävelyllä tai pyöräilyllä tai ihan vaan oleskella, niin kuin teininä tehtiin jatkuvasti. Kaupoissakin voi kierrellä, vaikkei mitään ostaisi. Silti jos kavereilla on parempi rahatilanne kuin itsellä, ennemmin tai myöhemmin he haluavat tehdä jotain hauskaa, johon itsellä ei ole varaa. Täysin oikeutetusti he menevät ja tekevät sen sitten keskenään. Se on sydäntä raastavaa!
Minulla on ollut muutamia, onneksi lyhyitä, aikoja elämässäni, jolloin kaverit ovat pyytäneet mukaansa ravintolaan syömään tai keikalle tai jopa matkalle, vaikka olen juuri raapinut pennosia kasaan voidakseni pyytää heitä luokseni kahville, koska se hemmetin kahvi pitää ostaa ja joku ajattelematon käyttää maitoakin. Voisin kuvitella, että jos tilanne jatkuisi vuosia, olisi minulla huomattavasti suppeampi ystäväpiiri. Varsinkin mahdollisuudet tavat uusia ihmisiä olisivat olleet heikot. Syrjäytymistä saattaa pahentaa köyhyyteen liittyvä häpeä. Joskus on helpompi sanoa, ettei jaksa, kerkeä tai huvita, kuin ettei ole varaa. Kai tässä yritän sanoa, että muistakaa ettei ystävä välttämättä kieltäydy kivoista jutuista toistuvasti vain siksi, ettei seura kelpaa!
Kirjoittaja käyttää kahvissaan maitoa.
Yleistunnelma torstaista: Illalla nautin ystävieni seurasta, muu päivä katosi johonkin. Meinasin lähteä ilmaiseen museoon, kun sellaista sunnuntaina kaavailin, mutta kotiovella tajusin, ettei huvita yhtään.
Käytetty raha muuhun kuin kotona syötyyn ruokaan: 4,2 euroa (olut).