Maata (ja vettä) pitkin kohti vapauden tunnetta
Lähden tällä viikolla laivalla ja junalla Keski-Eurooppaan. Reissulla on selkeä määränpää, johon kuljen melko tehokasta tahtia. Silti matka tuntuu paljon siistimmältä, kuin jos tekisin sen lentäen. Näen matkalla elämää! Olen junaillut maailmalla useampaan otteeseen, mutta ne edelliset reissut ovat aina alkaneet lentomatkalla. Jonkinlainen suurempi vapauden tunne tähän liittyy. Vähän kuin olisi aina kulkenut jonkun matkan vanhempiensa autossa, ja nyt pääsisi ensimmäistä kertaa pyöräilemään sen ihan itse.
Junamatkailun uusi tuleminen ei ole jäänyt puheeksi vaan näkyy myytyinä lippuina ja täysinä junina. Yhtiöt joutuvat miettimään uusia vaunuja ja lisävuoroja. Mahtavaa! Toivottavasti tämä ei jää vain lyhyeksi trendiksi, ja toivottavasti into matkustaa maata pitkin iskee kunnolla myös Suomeen. Hehkutuksesta huolimatta matkustajamäärä Helsinki-Vantaalla on nimittäin kasvanut 5 % viime vuodesta (tammi–heinäkuussa 12,7 miljoonaa matkustajaa).
Maata pitkin -sivustolle on koottu todella kivasti tietoa ja vinkkejä Suomesta maailmalle matkustamiseen. Kerronpa tässä kuitenkin yhden tärkeän asian, joka pitää tietää, jottei hyvästä yrityksestä syntyisi huonoja tuloksia: matkustajalaivalla kulkeminen on yhtä saastuttavaa tai saastuttavampaa kuin lentäminen, lukuun ottamatta kahta nestekaasulla kulkevaa poikkeusta. Ne ovat Turusta Tukholmaan risteilevä Viking Grace ja Tallink-Siljan Helsingistä Tallinnaan matkaava Megastar. Minun matkani alkaa ensin mainitulla. Lisään Instaan kuvia!
Kuvassa Itämeren rantavesiä heinäkuun alulla. Kohta mennään yli.