Minimalismin viikko
Minimalismihaasteessa aletaan olla loppupuolella ja totta puhuakseni uutuuden viehätys on kadonnut. Se on surullista, sillä oikeasti välitän näistä asioista, mutta jotenkin tästäkin on onnistunut tulemaan yksi asia lisää työlistalla. Tarkemmin sanottuna monina päivinä siitä on tullut yksi asia lisää työlistalla. Toisina päivinä, niinä joina fiilis on muutenkin kohdillaan, haaste tuo uusia ajatuksia ja virtaa.
Tässä raportti kuluneiden seitsemän päivän haasteista, olihan tällainen ainakin kerran tehtävä:
Päiväkirjaa 20 minuuttia
Kirjoitan päiväkirjaa noin niin kuin tavallisestikin. Suosittelen tätä ihan kaikille. Ja aika monella tuntuukin olevan ajatus, että olisi hienoa, mutta se vaan aina jää. Aina välillä minullakin jää, viikoksi, heikoimmillaan kahdeksi. Mitä pidemmän aikaa edellisestä kirjoituskerrasta on, sitä hankalammalta tuntuu tarttua kynään. Siksi tämä haaste oli ihan paikallaan minullekin, koska edellisestä kirjoituskerrasta oli yli viikko. Kynnys on taas hioutunut lattian tasolle.
Mene kävelylle ja harjoittele mindfullnessia
Kävely pimeässä ja kosteassa Etelä-Suomen joukuuussa ei aluksi huvittanut ollenkaan, mutta yllätys yllätys, kannatti. Into Mindin ohje kehottaa menemään tutulle kävelyreitille ja tutustumaan tähän ennalta tuttuun ympäristöön kaikilla aisteilla. Enpäs lukenut ohjetta, joten omassa lenkissäni oli kyse enemmänkin siitä, miltä kävely tuntuu. Miten jalkapohjat kopsahtelevat maahan ja minkälainen liike hartioissa on meneillään. Ja yrityksestä havainnoida kylmä tuuli kasvoilla neutraalisti.
Ei TV:tä koko päivänä, lue sen sijaan
Olen Merde ja olen koukussa televisioon. Yritän aina silloin tällöin päästä siitä eroon, pitää taukoa, vähentää. Ja se toimii hetken. Vuodatin tähän ensin niin pitkän tekstin, että taitaa olla tarvetta käsitellä tätä aihetta joskus erikseen. Tähän tyydyn toteamaan, ettei tilanne ole niin paha, että yksi televisioton päivä kotosalla aiheuttaisi suuria sydämen tykytyksiä, mutta kyllä se vähän erikoiselta tuntui.
Ole meikittä
Ei mitään ongelmaa, kuten täältä voi lukea. Viime tammikuussa kun koitin tätä samaa haastetta, tämä meikitön päivä oli oikeasti haaste.
Harjoittele kiitollisuutta
Tämä olisi niiin hyödyllistä, vaikka joka ilta ennen nukkumaan menoa miettiä asioita, jotka ovat hyvin. Joskus teinkin näin useamman kuukauden ajan, mutta sitten se vain jäi... Silloin joskus se aivan aidosti auttoi minua nukahtamaan nopeammin ja hymy huulillani. Tämä haaste oli valtavan hyvä muistutus asiasta ja tein tätä muuten mielessäni eilenkin illalla. Rakkautta maailmalle!
Ei valittamista -päivä
Jo toinen ei valittamista -päiväni tämän haasteen aikana. Edellinen meni niin huonosti... Ja unohdin asian tänäänkin heti kun tuli vastaan tilanteita, jotka saivat minut valittavaan mielentilaan. Ero tavalliseen päivään siis oli lähinnä se, että valittamisen jälkeen mietin asennoitumistani.
Tunnista stressin laukaisijat
Stressiä ei voi kokonaan välttää, siitä olen aika vakuuttunut. Jos yrittäisi, luulen että rajoittaisi elämänpiiriään ihan merkittävästi ja luopuisi samalla monista ellei useimmista hienoista asioista, ja pikku hiljaa pienemmät ja pienemmät asiat alkaisivat stressaamaan.
Kuitenkin on asioita, jotka stressaavat ja joihin on helppo puuttua. Ne eivät ehkä ole pahimpia stressiärsykkeitä, mutta jos ne voi poistaa, niin miksi niin ei tekisi? Itse voisin esimerkiksi ostaa lisää sukkia, koska ne ovat monena aamuna loppu, ja korjata paperipussissa odottavat rikkinäiset vaattekappaleet. Jos sotkuisen tiskipöydän näkeminen stressaa, voi esimerkiksi opetella uuden asenteen, jossa se ei ole tärkeää, tai sopia itsensä tai muiden kanssa selkeät tavat, joilla tiskipöytä pysyy siistinä.
