Mistä tämä kaikki muovi tulee?
Kesällä kuulin tutkimuksesta, joka on onnistunut summaamaan koko maailman muovijätteen. Otsikoihin asti pääsi järkyttävä tieto siitä, että puolet maailman muovijätteestä on tehty vuoden 2003 jälkeen. Suurin osa tästä muovista tulee kotitalouksista ja on pakkausjätettä. Se on hieman ironista: Käytämme katoamatonta materiaalia lähinnä kertakäyttöiseen tarkoitukseen.
Muovi tuntuu väistämättömältä osalta arkea, ja silti se yleistyi Suomessa vasta 60-luvulla. Sitä seuranneiden vuosikymmenien aikana muutos hiipi hitaasti, mutta johti meidät silti tähän. Muoviton maailma, tai edes puolet vähemmän muovia käyttävä maailma, tuntuu utopialta. Sitä se ei kuitenkaan voi olla, koska sellainen maailma on ollut olemassa, eikä siitä ole edes kovin kauaa.
Käytin silmiäni, mielikuvitustani ja muistiani keksiäkseni ainakin muutamia syitä siihen, että muovijätteen määrä kasvaa. Ehkä jollakin teistä on tietoa tästä tai lisäyksiä pohdintaani?
Vanhat jutut, uudet pakkaukset
Tuntuu, että vähitellen muovia tulee paikkoihin, joissa sitä ei ennen ollut. Tästä saattaa seurata äkillinen vastareaktio, mutta sitten tilanne normalisoituu. Menee vuosi, kaksi ja sitten emme enää kiinnitä asiaan mitään huomiota. Mieti maitopurkkien muovikorkkeja, paprikan päällisiä ja partateriä. (Kyllä, partaterät olivat joskus standardikokoisia metallilaattoja, samoja joita käytetään esimerkiksi puuhöyliin edelleen. Siis pelkkää metallia ja lisäksi teroitettavissa).
Uudet jutut, vanhat käytöt
Minulla on mielikuvia siitä, että varhaislapsuudessani 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa lisukesalaatti oli yleensä juures- tai kaaliraastetta. Kymmenen seuraavan vuoden aikana se muuttui jääsalaatiksi, tomaatiksi, kurkuksi ja "fetaksi", usein rukolahöysteellä. Huomaa, että jokainen ainesosa jälkimmäisessä salaatissa tulee tyypillisesti muovin kanssa ja tomaatti on ainoa, josta se on helppo jättää pois. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta niitä voi keksiä monta lisää. Mikä näitä yhdistää on se, että arki on muuttunut niin vähitellen, ettei sitä ole sen tapahtuessa edes tajunnut. Toinenkin yhdistävä asia on. Vaikka nyt tuntuisi ankealta siirtyä yhäkkiä takaisin vanhaan, ratkaisuun tyyppiä kaaliraaste, aikaanaan se ei tuntunut yhtään ankealta, se oli normaalia. Ihmismieli sopeutuu nopeasti ja on yhtä onnellinen tai onneton kuin ennenkin.
Enemmän kaikkea
Luullakseni tärkein syy on silti se, että ostamme vain ylipäätänsä enemmän kaikkea. Korvaamme vanhoja vaatteitamme, elektroniikkaamme, astioitamme nopeammin uudella, koska vanha on nopeammin vanhanaikainen tai rikki. Emmekä ainoastaan korvaa, vaan ostamme lisäksi, niin että meillä on useita vaihtoehtoja, kun ennen meillä oli vain yksi tai kaksi. Lisäksi on ne kaikki asiat, joita ennen ei tarvinnut olla ollenkaan, ei ehkä ollut olemassa ollenkaan. Monessako kotitaloudessa oli blenderi vuonna 2003, monellako oli meikinpohjustusvoide?
PS.
Vielä yksi huomio tuosta Helsingin Sanomien uutisesta. Siinä ainoana ratkaisuna on, että kuluttajat kiinnittävät asiaan enemmän huomiota. Se ei voi riittää. Olemme tienneet muovin ongelmista jo jonkin aikaa, silti tilanne vain pahenee. Kaikkien pitää tehdä asialle jotakin, mikä nyt meidän kunkin tehtävissä on, ruokaostoksilla kyllä, mutta myös politiikassa ja työpaikoilla.