Mitä kautta kompensoida
Kerroin aiemmin, että olen suunnitellut kompensoivani vähitellen kaikki koskaan lentämäni matkat. Edellisessä postauksessani käsittelin sitä, mitä päästöjä ylipäätänsä kannattaa kompensoida. Se ei ole yhdentekevää. Selvää on kuitenkin se, että mikäli päästöt ovat jo syntyneet, on parempi kompensoida kuin olla kompensoimatta.
Eli kompensoimaan siis. Lentopäästöni Atmosfairin laskurilla tutkittuna ovat 69 760 hiilidioksidikiloa. Saman sivuston mukaan yhden henkilön kestävä päästötaso olisi 2 300 hiilidioksidikiloa per vuosi. Olen siis pelkillä lennoillani tuottanut 30 vuoden päästöt. Siihen nähden näistä muodostuva lentokompensaatio 1 645 euroa tuntuu jopa naurettavalta, vaikka arjessa iso raha onkin (edelleen Atmosfairin laskurilla). Näin laskettuna yhden tonnillisen päästöjä saisi siis kompensoitua 23,6 eurolla.
Vielä halvemmallakin voisi kuitenkin päästä ja silti sanoa kompensoineensa. Kompensoinnin hinnat nimittäin vaihtelevat valtavasti eri myyjillä. Esimerkiksi Sitran ja Suomen ympäristökeskuksen mukaan vuoden 2018 alulla kompensaatioiden hinnat vaihtelivat 9 sentistä(!) yli 61 euroon per päästötonni. Heidän karkean arvionsa mukaan keskihinta oli 2–5,2 euroa. Suurin syy on se, että myynnissä olevan tuotteen nimeltä "kompensaatio" sisältö vaihtelee. Kompensaatioprojekteja on laidasta laitaan, ja halpa hinta on varoitusmerkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa. On esimerkiksi mahdollista, että kompensaatiolla rahoitetaan sellaisen aurinkovoimalan rakentamista, joka olisi rakennettu joka tapauksessa, tai istutetaan puita, joiden pystyssä pysymistä kukaan ei seuraa.
Jotta tavallisen ihmisen (tai yrityksen) olisi helpompi tietää, mitä kompensaatioprojektin takana on, on niille kehitetty sertifikaatteja. Tunnetuimmat ovat Gold Standard (GS) ja Verified Carbon Standard (VCS). Gold Standardin on kehittänyt WWF yhdessä kahden muun järjestön kanssa. Tällaiselle tavalliselle ihmiselle ensimmäinen askel hyvän kompensaatio-ohjelman löytämisessä onkin tarkistaa, onko sillä jompi kumpi näistä sertifikaateista. Mukana seuraa tavallisesti myös hinta. Omien testailujeni perusteella vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä sertifioidut päästökompensaatiot maksavat jotakin kahdekymmenen ja kolmenkymmenen euron väliltä per tonni, joka on siis merkittävästi korkeampi kuin keskihinta. Silti OECD on laskenut, että ilmastopäästöjen yhteiskunnallisten vaikutusten perusteella sopiva hinta olisi tällä hetkellä 30–60 euroa per hiilidioksiditonni.
Perusohjeeni ovat siis, että alle kahdenkympin hinta on varoitusmerkki ja muista tarkistaa, onko kompensaatio-ohjelmalla GS tai VCS -sertifikaatti. Jotta tästä tekstistä olisi vielä konkreettisempaa apua kompensaatioviidakossa rämpivälle, niin tässä kaksi paremmasta päästä olevaa vaihtoehtoa kompensointiin. Se, kumpi kannattaa valita, riippuu näkemyksestäsi puiden istutukseen kompensaatiomuotona.
Suomalaisen Compensate-säätiön kautta voit kompensoida päästöjäsi tukemalla hankkeita, joissa istutetaan puita köyhimpiin maihin. Puut sitovat itseensä hiilidioksidia ja ovat siten varsin konkreettinen tapa kompensoida omat päästönsä. Tätä kirjoittaessa Compensaten tarjoama kompensaatio tapahtuu kahden hankkeen kautta, joista toinen on GS- ja toinen VCS-sertifioitu. Se tarkoittaa, että metsä saa kasvaa vähintään 30 vuotta. Compensate ei kuitenkaan tarjoa varsinaista lentokompensaatiota siinä mielessä, että sivustolla olisi laskuri, johon voi syöttää lentämänsä matkan. Sen sijaan sivustolla voi laskea elintapojensa kokonaisvaikutuksen ja kompesoida nuo kaikki päästöt vuodelta tai kuukaudelta. Jos siis tarkoituksenasi on kompensoida joku tietty lento, menee Compensaten käyttäminen hieman kikkailuksi. Ensin on laskettava päästömäärä jonkun muun laskurin avulla (esim. Atmosfair) ja sitten puljattava Compensaten laskurin kanssa siten, että lopputuloksena on tuo sama päästömäärä.
Saksalainen Atmosfair on tässä mielessä kätevämpi, koska lentohausta pääsee suoraa kompensoimaan kyseisen summan. Atmosfair puolestaan nimenomaisesti ei tue sellaisia hankkeita, joissa istutetaan puita ja/tai suojellaan metsää. Pääasiallinen syy on se, että niin kauan kuin puun tarve ei vähene, metsän suojeleminen hakkuilta yhdessä paikassa johtaa lisähakkuisiin toisessa paikassa. Niinpä hankkeiden joukossa on esimerkiksi sellaisia, joissa rakennetaan tuulivoimaloita, tai lahjoitetaan vähemmän puuta tarvitsevia liesiä köyhimpiin maihin. Kaikki Atmosfairin kautta tuetut hankkeet ovat GS-sertifioituja.
Vielä viimeinen huomautus kompensaatiosta. Koska se on vapaaehtoista, sitä luultavasti tekee jatkossakin vain pienehkö osa lentomatkustajista. Todennäköisesti kyseessä on vieläpä se sama osa, joka muutenkin harkitsee lentämistä tavallista tarkemmin. Siksi olisi huomattavasti parempi, että lentämistä verotettaisiin. Tällöin noussut hinta vaikuttaisi lentomääriin ja kerätty raha voitaisiin käyttää siihen, että edistetään päästöjä vähentäviä isoja ratkaisuja. Kompensointi vie huomiota tältä ja muilta pitkäkestoisilta ratkaisuilta, mediassa ja ihmisten mielissä. Suomessa eduskunta käsittelee lentoveroa tällä kaudella, kiitos menestyksekkään kansalaisaloitteen.