Muovinkeräyskannustusta
Joku ehkä luuli, että olen jo puoliksi unohtanut kesäkuussa kouhkaamani zero waste -elämäntavan. Ehei, se elää ja voi hyvin. En todellakaan ole nyt nollajätteinen, mutta matkaa tehdään. Oikeastaan en ole muusta halunnut kirjoittaakaan, mutta olen vältellyt kirjoittamasta pelkästään siitä. Vitut.
Ensimmäisten muutosten joukossa aloin lajitella muovia. Nyt tuntuu, että miksi en ole aina tehnyt näin! Tai siis siitä asti kun se oli mahdollista. Tuntuu jotenkin mielettömältä, ettei minun olisi tarvinnut viedä sekajätettä kahteen ja puoleen kuukauteen, ellei siellä olisi ollut haisevia kalan kääreitä. Tietysti ideaalitilanteessa en käyttäisi muovipakkauksia lainkaan, mutta ihan realistisen rehellisesti käytän niitä varmaan vielä kymmenenkin vuoden päästä silloin tällöin. Muovinkeräyspisteiden paikat voi katsoa täältä. Omalla kännykälläni oli aika tuskainen käyttää, läppärillä toimii hyvin.
Miten sitten jaksan viedä muovit aina jonnekin kauemmas? Tällä hetkellä vien muovijätteen noin kerran viikossa, vaikkei astia olisi vielä täynnä. Olen alkanut lenkkeillä muovinkeräysastialle. Kävelen sinne ja hölkkään takaisin mielelläni, vaikken ole moneen vuoteen jaksanut moista liikuntamuotoa. Tuplavoitto!
Kuvassa tärkeä osa muovinkeräysvarustustani. Samalla liityn siihen arvostettuun bloggarijoukkoon, joka postaa kuvia lenkkareistaan.