Päivittäisistä rutiineista
Yksi tämän viikon minimalismihaasteista oli tutkailla päivittäisiä tapoja. Olen käyttänyt paljon ajatteluaikaa niiden miettimiseen viimeisen vuoden kuluessa, erityisesti aamurutiinieni parantamiseen. Tuskin kukaan hyvinvointiblogeja/-lehtiä/-vlogeja/-muita seuraava on voinut onnistua sulkemaan silmänsä ja korvansa päivittäisten tapojen merkitykseltä. Oletteko muuten huomanneet, että pelkkä asiasta lukeminen saa aikaan seesteisen olotilan?
Mitä tästä kaikesta pohdiskelusta on sitten minun elämässäni seurannut? Ensinnäkin erinäisiä kokeiluja, ja toiseksi rumpujen pärinää aamuista on tullut päivän parasta aikaa! Siis onhan minulla välillä esimerkiksi lauantai-iltana kivempaa kuin tavallisena tiistaiaamuna. Mutta arkiaamut ovat takuuvarmaa laatua, toisin kuin ne lauantai-illat. Pisteet arkiaamuille myös esiintymistiheydestä. Voinko kutsua itseäni aamuihmiseksi tällä perusteella, vaikka edelleen aamuisin nukuttaa enemmän kuin illalla? On siinä silti jotakin ihastuttavan kieroa, että illalla nukkumaan mennessä odottaa, että olispa jo aamu niin saisi hyvää kahvia ja voisi tehdä jotakin kivaa.
On ironista, että tällä viikolla, kun olen oikein ottanut tehtäväkseni tutkailla näitä tapoja, olen eniten laiminlyönyt niitä. Olen myös saanut epämukavan vaikkakin tarpeellisen muistutuksen näiden hyvien päivittäisten rutiinieni merkityksestä. Olen tuntenut itseni kiireiseksi, ja huoli siitä, etten saa tärkeitä töitä tehtyä ajoissa, on tykyttänyt takaraivossa silloinkin kun olen ollut "vapaalla". Olen siksi lipsunut hyvistä tavoistani, kuten pitkistä yöunista ja aamujoogasta, ja kuvitellut tämän väliaikaisen tinkimisen olevan järkevää. Tilalle on myös hiippaillut huonoja tapoja, kuten väsynyttä "syön kaiken mitä näen" -ilmiötä ja dopamiininhimoista "vielä yksi sitcom vaikka pitäisi mennä nukkumaan" -syndroomaa. Nyt olen sitten tietenkin saanut kunnon flunssan.
Tietenkin olen flunssassa koska minuun tarttui jostakin flunssavirus. Mutta pari vuotta kaikilta flunssaviruksilta säästyneenä olen laskenut 1+1 ja saanut tulokseksi heikentyneen vastustuskyvyn. Täten vannon nasaaliäänelläni täältä huopien kätköistä, etten luovu hyvistä arkirutiineistani enää ihan helpolla.
