Syön herkkuja vain koska ajanhallinta on tärkeää
Monissa kulttuureissa aikakäsitys on meikäläistä syklisempi. Eletään kiinni vuodenaikojen kierrossa, kuoleman jälkeen seuraa uudestisyntymä, jopa maailmankaikkeuden ajatellaan kuihtuvan ja lähtevän uudelle keikalle. Meilläpäin aika kulkee eteenpäin, eikä koskaan palaa. En voi kieltää uskovani jälkimmäiseen, mutta kyllä syklisyydessäkin on jotain perää, sillä päivää seuraa uusi päivä ja kevät tulee kohta, kuten se tulee joka vuosi talven jälkeen. Omassa mielessäni aika on eteenpäin kulkeva spiraali. Epäilen, ettei ajan kuluminen ahdistaisi meitä näin paljoa ja emme ahtaisi jokaista päivää liian täyteen tekemistä, jos sisäistäisimme syklisyyden.
Tämä kaikki liittyy tietysti runebergintorttuihin.
Kyllä, ne ovat runebergintorttuja. Niistä tuli maalaishenkisiä tai rustiikkisia eli suomeksi sanottuna ei nyt niin jaksettu näpertää koristelujen kanssa.
Juurtuneiden ajattelutapojen muuttaminen on hankalaa eikä pelkkä päätös muuttaa ajattelua tunnu toimivan. Suosittelen salakavalaksi keinoksi elämistä vuodenaikojen ja viikkojen rytmissä. Tomaattien syömistä loppu kesästä, luistelua talvella ja ulkona uimista heinäkuussa, pubissa käymistä torstaisin, runebergintorttuja runeberginpäivänä ja laskiaispullia laskiaisena. Nämä esimerkit ovat suurimmaksi osaksi kliseisiä ja juuri minua houkuttelevia. Kannattaa miettiä omia itselle tärkeitä juttuja. Odotatko, että pääset lumien sulettua kalliokiipeilemään tai että käperryt marraskuussa nojatuoliin juomaan syrahia?