Askelia kohti yksinkertaista elämää monimutkaisessa maailmassa
Yksi tämän viikon minimalismihaasteista oli tutkailla päivittäisiä tapoja. Olen käyttänyt paljon ajatteluaikaa niiden miettimiseen viimeisen vuoden kuluessa, erityisesti aamurutiinieni parantamiseen. Tuskin kukaan hyvinvointiblogeja/-lehtiä/-vlogeja/-muita seuraava on voinut onnistua sulkemaan silmänsä ja korvansa päivittäisten tapojen merkitykseltä. Oletteko muuten huomanneet, että pelkkä asiasta lukeminen saa aikaan seesteisen olotilan? Mitä tästä
Torstai ja eilinen menivät niin siivillä, ettei minimalismihaasteelle tai kirjoittamiselle löytynyt riittävää aikaa ja energiaa. Ehkä siinä taas yksi kannuste ottaa tämä haaste tosissaan. Perjantai puuttuu uudesta suunnitelmasta, koska mitään erityistä en tehnyt. Tänään! Jätin koko päivän suunnittelematta. Tuntuu mahtavalta!
Minimalismihaasteen viidentenä päivänä haastoin itseni olemaan lukematta sähköposteja tai olemaan käyttämättä mitään sosiaalista mediaa ennen lounasta. Ensin vähän taustatietoja. Some ei ole tässä ongelma, voisin helposti olla viikkoja ilman, jos vain kirjoittaisin asiaankuuluvat statuspäivitykset ynnä muut, jotta kaverit tietäisivät ottaa muulla tavalla yhteyttä. Mutta olen työpaikassa, jossa sähköposti on tärkeä
Nyt kun olen toissa postauksessa hehkuttanut Into mindia, voi olla liian aikaista mainita se uudestaan... Mutta en välitä, vaan niin kuin ihastunut teinityttö, joka keksii aina uuden syyn mainita X:n, aion seuraavan 30 päivän aikana toteuttaa Into mindin haasteen, 30-Day Minimalism Challengen. Kutsun sitä suomeksi vaikka nimellä 30 päivän
Olen jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut meditaatiosta tai mindfullnessista, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi tutustua asioihin tarkemmin tai yrittää itse. Kynnys on jostain syystä ollut korkealla – ehkä ennakkoluuloja hihhuliuden rajan lopullisesta ylittämisestä; ajatuksia itsekuria vaativasta prosessista, johon motivaatio ei kuitenkaan pidemmän päälle riitä; epäilyksiä siitä, osaisinko kuitenkaan oikein. Mutta