Takaisin selkeämmällä kehällä
Ikävä ajatella, että minulla olisi voinut olla paljonkin uusia lukijoita kiinnostavan Nextiili-vierailun jälkeen, mutta jätin blogini tyhjilleen kuukaudeksi.
Elämä on ollut niin sanotusti täyttä, osittain hauskoista syistä, kuten vappu, osittain rasittavista syistä, kuten liiat työt. En sano, että viimeinen kuukausi olisi ollut aikataulutettu ääriään myöten täyteen, mutta pääni on ollut.
Päädyin muutamaksi viikoksi ikävään kierteeseen. Olin väsynyt, koska olin tehnyt paljon ja saanut paljon uutta ajateltavaa. Noh, myös juonut ja juhlinut. Koska edelleen piti saada sitä ja tätä tehtyä JA lisäksi piti saada eskapistisesti istuttua töllön ääressä viimeisenä illalla, tingin yöunien pituudesta ja kroppani päätti tinkiä myös yöunien laadusta. Väsyneenä annoin sitten helposti periksi houkutuksille syödä triplaleivoksia ja järjettömiä ruoka-annoksia sekä klikata vielä sitä seuraavaa linkkiä. Huolehdin myös työajalla tehottomuudestani yrittämällä multitaskata. Ei ollut aikaa tai energiaa liikkua edes vähää (mutta oli aikaa katsoa vielä yksi sitcom-jakso).
Olisi voinut helposti käydä niin, että lipeän tällaiseen kierteeseen moneksi kuukaudeksi. Mutta hei, olen täällä taas! Viime sunnuntaina päätin, että ensi viikolla herään joka aamu seitsemältä (vaikka kuinka tuntuisi, että pitäisi ehkä juuri huomenna herätä vähän aikaisemmin töihin) ja menen nukkumaan viimeistään puoli yksitoista (vaikka kuinka tuntuisi, että enhän ole tänään vielä kerennyt tehdä mitään). Enkä katso näyttöjä yhdeksän jälkeen.
"Kuka muka tarvitsee noin paljon unta? Odotahan vain, kun sulla on pieniä lapsia."
Mä tartten. Ehkä on, ehkä ei. Miksi en nauttisi unen tuomasta selväjärkisyydestä ja onnellisuudesta nyt?
Päätin, että muuhun ei tarvitse keskittyä, että nyt en murehdi muista elämäntavoistani enkä manaa itsenäi maan rakoon, kun join taas x-määrän kahvia ja jätin joogan välistä. Ja katso, olen paljon paremmin tilanteen tasalla, muistin ottaa eväät mukaan kahtena päivänä, joka esti iltamättämisen, ja kävin äsken kävelyllä luonnossa. Lisäksi olen juuri ilmaissut itseäni saavuttaen tarvehierarkian ylimmän tason. Ei täydellistä, mutta aika hyvää.
