Tee se itse -epäonnistumiset II
Epäonnistumistilitykset jatkuvat. Lisäisinkö tunnisteen "anti-inspiraatio"? Jos (sosiaalisesta) mediasta saa sen kuvan, että kaikilla muilla onnistuu aina kaikki, niin täydennän tässä siihen kuvaan muutaman huonosti sekoitetun värin.
Palasaippuasta nestesaippuaksi
Palasaippuoilla on paljon etuja, mutta joissakin tilanteissa nestesaippua on kätevää. Vieraatkin tuntuvat tykkäävän nestemäisestä käsisaippuasta enemmän, tai ainakin olevan tottuneempia siihen.
Sain sukulaiseltani isohkon palan käsisaippuaa, jossa luki päällä lupaavasti "l'huile d'olive". Tiesin että marseillesaippuasta voi ainakin tehdä täysin toimivaa nestesaippuaa ihan vain lisäämällä siihen vettä, ja miksikäs sama ei pätisi kaikkiin saippuoihin. Ei päde.
Saippua raastetaan, sekoitetaan kuumaan veteen ja annetaan jäähtyä. Laitoin saippuan ja veden ensin kauniiseen kookkaaseen laispurkkiin, koska ohjeen vesimäärällä valmis saippua olisi mahtunut siihen. Saippualiuoksen jäähdyttyä se oli kuitenkin niin tömäkkää, että purkin pystyi kääntämään ylösalaisin ilman, että saippua liikkui purkissa. Seuraavaksi siirsin saippuan kattilaan, ja laitoin sen täyteen vettä – sama lopputulos. Puolitin yhdessä kattilassa olleen massan kahteen kattilaan, ja täytin molemmat vedellä. Lopputuloksena oli kaksi kattilallista ihan saman oloista tavaraa.
Kattilan pintaan oli hauska piirrellä.
Aloin pistää osaa massasta sivuun, jotta kattilat riittäisivät, ja heittää osaa pois, jotta syntyneeseen tilaan voisi lisätä vettä. Lopulta jossakin vaiheessa muutamien päivien päästä koostumus alkoi muistuttaa nestesaippuaa. Kauniin lasiastian sijaan syntynyt nestesaippua muuttikin säilytykseen useaan puolentoista litran limsapulloon.
Valtavasti nestesaippuaa siis, hienoa, saatat ajatella. Kulutustavaraa, ja kelpaa lahjaksikin. Jos saippua olisikin hyvää, niin kyllä, mutta kun se ei ole. Kaikella sillä veden lisäämisellä, jolla sain aikaan sopivan rakenteen, sain samalla aikaan todella laimeaa saippua. Sitä ei huvita antaa lahaksi, koska sitä ei huvita käyttää edes itse. Huolimatta siitä että ei huvita, TIETYSTI saippua käytetään loppuun. Ja sitähän on litroittain. Sellainen "hyvä puolihan" siinä on, että koska saippua on laimeaa, sitä kuluu paljon kerralla.
Tarinan opetus: Kaikista palasaippuoista ei kannata tehdä nestesaippuaa.
Juurileipä
Juurileipähän kuulostaa ihan mahtavalta idealta. Ei tarvita kuin kuivakaapin aineita. Miten ihania leipiä nykyään näkyykään kaikkialla! Lisäksi juurileivän tekemiseen ei tietystikään kulu hiivaa, joka minulle tarkoittaa yhtä kuin ei pakkausjätettä.
Tykkään tosi paljon Gastronaatin resepteistä ja tarinoista, ja häneltä poimin juurireseptinkin. Se kuuluu siihen kategoriaan juuria, joihin ei edes aluksi laiteta hiivaa. Niinpä se vaatii muutamia käyttökertoja, ennen kuin se alkaa ihan täysillä toimia. Olin varautunut tähän, ja siihen nähden ne kaksi satsia sämpyöitä, jotka tein, olivat ihan hyviä. Vähän turhan tiiviitä, mutta ihan hyviä.
Jotenkin näistä teksteistä alkaa nousta kantavaksi teemaksi oma laiskuuteni (vai väsymykseni?). Tässä se taas tulee: juurikokeilu ei edennyt alkua pidemmälle, koska olin liian laiska pitämään juurta hengissä jääkaapissa. Se olisi vaatinut, että olisin kerran viikossa lisännyt astiaan jauhoja. Tämä siis niinä viikkoina, kun juurta ei käytä leipomiseen. Ja ihan totta, kun sanon, että olin liian laiska, en tarkoita, että en muistanut, en tarkoita, että olin kiireinen, vaan että en jaksanut. Usein istuskelin keittiön pöydän ääressä kahvia siemaillen ja miettien, että juuri kaipaisi nyt lisää jauhoja, mutta en jaksanut laittaa niitä.
Pakastin osan juuresta, mutta muutamia kuukausia myöhemmin heitin senkin menemään. Käyttämättömänä se tuntui pilkkaavan minua aina kun avasin pakastinlokeron.
Tämä päättää tällä erää tee se itse -saagani. Ehkä jonakin päivänä kasvatan tämän trilogiaksi. Jos et lukenut eilistä postaustani ja huomasit tästä, että vahingonilo on paras ilo tai että todellisuus on virkistävää, niin eilisen postauksessa käsiteltiin sipsit ja karvanpoistovaha.
Vielä sananen onnistumisista: kahden aineen kuivashampoo on ollut erittäin toimivaa. Olen onnistunut myös korvaamaan joitakin kosmetiikkatuotteita ruokakaapin aineksilla (vartalo- ja kasvoöljy ja siivousaineita etikalla, mutta vakavasti puhuen en kutsuisi niitä itse tehdyiksi, vaikka aiemmissa teksteissäni olenkin vistsikkäästi tehnyt niin. Yksinkertainen on kaunista.
