Polkuja joille tietoinen syöminen ohja(i)si

Olen ollut aikamoinen mättäjä. Usein käsi käy lautasen ja suun väliä asiaa kummemmin ajattelematta samalla, kun tuijotan milloin mitäkin tv-sarjaa. Olen vähän aikaa harjoitellut meditaatiota Headspace -nimisen appiksen avulla (joka valitettavasti ei sponsoroi blogiani). Viimeisimmäksi päädyin tekemään sieltä "mindfull eating" nimisen 30 kerran pakkauksen.

Kurssin tukemana olen oppinut (ainakin toistaiseksi ja edes välillä) pysähtymään lautaseni ääreen, ajattelemaan sitä, mistä ruokani tulee, ja arvostamaan annoksessani olevia ruoka-aineita. Tätä tunnetta vahvistamaan satuin samoihin aikoihin tarttumaan myös kahteen keittokirjaan, joiden pohja on vankasti kiinni hyvien ainesosien juhlistamisessa ja ruuan haistelussa ja maistelussa.

Lautasen ääreen pysähtyessä hämmennyn toistuvasti sillä lepäävien ainesosien määrästä (varsinkin kun syön lounasbuffetissa) ja sitä kautta siitä työstä ja niistä luonnonvaroista, joita annoksen tekeminen on vaatinut. Kun käy päässään mikrosekunneiksi kuvittelelmaan kuinka kiitollinen on näistä perunoista ja väläyttää mielessään kuvaa niiden kasvusta ja tekee sitten saman perunoiden pinnalla kiiltelevälle öljylle, juustokuminalle ja tinjamille, niin voikin todeta, että ehkä tämä riittääkin tältä aterialta vaikka vasta murto-osa tuli katettua. Se saa näkemään annoksen aivan eri valossa. Kun joitakin viikkoja sitten mainitsin instassani, että makuvedet tuntuvat nykyään ainesosien tuhlaukselta, tästä se kumpusi.

Tämän polun varrella häämöttää yksi elämänalue, jota en ole elämäni ekoremontissa vielä huomioinut. Haluan edelleen välttää asian miettimistä, mutta jossakin vaiheessa olisi loogista tarkastella kriittisesti myös herkkujen syömistä ja alkoholijuomia. Olen suhtautunut hyvin torjuvasti shoppailuun paitsi herkkujen ja alkoholijuomien shoppailuun. On tietyisti muita tekijöitä (kuten terveys), jotka ovat hillinneet näitä juttuja. Silti on hieman ristiriitaista, että ostan hyvällä omalla tunnolla viinipullon, varsinkin jos se on luomuviiniä, mutta en halua ostaa paitaa uutena, eikä paljon lohduta, vaikka se olisi luomupuuvillaa. Voi olla, ettei näiden kahden hiilijalanjälkeä tai muuta kuormitusta luonnolle voi edes laittaa samalle asteikolle, mutta kun en tiedä.

Tiedostan nyt, että tässä on paljon asioita, joita en ole vielä katsonut sillä samalla suurennuslasilla, jolla olen tuijottanut muita elintapojani. Ideaalitilanteessa tässä kävisi niin kuin monta kertaa aiemmin: löytäisi sellaisen ratkaisun, jonka avulla tuntisin saavani enemmän tilalle, kuin mistä olen luopumassa.