Toisen rikkaruoho on toisen salaatti
Jonkun mielestä villivihannekset saattavat olla niin vuotta 2015, mutta optimistina tai ainakin jääräpäisenä haluan ajatella, että tässä ollaan jonkun pysyvämmäksi jäävän äärellä. Olen useana keväänä ottanut hapuilevan askeleen villivihannesten maailmaan poimimalla yhden satsin nokkosia, ja sitten ottanut urautuneen, mutta yhtä pitkän askeleen takaisin markettien hevi-osastoille.
Tänä keväänä hurahdin. Oli äitienpäiväviikonloppu, ja koska olin kaukana vilkkaasti liikennöidyistä autoteistä ja kännisten kusipaikoista, ajattelin mennä poimimaan sen perinteisen satsin nokkosia. Jostain syystä mieleeni tulivat myös ketunleivät, joita olin lapsena monien muiden tapaan syönyt silloin tällöin muutaman suoraan maasta. Mutta ennen tätä mieleeni ei ollut koskaan tullut kerätä niitä. Ajattelin, että ne varmaan piristäisivät mukavasti salaatin seassa (ja olin oikeassa). Ketunleipien jälkeen keräsin niitä nokkosia. Ja sitten en enää osannut lopettaa.
Menin ihmeelliseen paikkaan nimeltä internet ja tutkin sitä ja tätä sivustoa syötävistä kasveista ja niiden sesongeista. Klikkailin ensin tutun kuuloisia kasvin nimiä, sitten vieraampia. Kävi ilmi, että viraampien nimien joukossa oli sellaisiakin jatkuvasti joka paikassa näkyviä kasveja kuin vuohenputki. Sen nimellä ei vain koskaan ollut ollut minulle väliä, koska se oli ollut turha kukaton rikkaruoho, mutta ei mitenkään erityisesti varottava, toisin kuin nokkonen. Sittemmin olen vedellyt vuohenputken lehtiä melkein joka päivä, salaatin seassa ja leivän päällä.
Myös niiden nokkosten kanssa pääsin ihan uusiin sfääreihin. Toukokuun pikaruokasuosikki on ollut nokkospasta:
* 150 g pastaa keitettynä ja lämpimänä, parhaimmillaan kikhernepastaa*
* Puoli kourallista auringonkukansiemeniä*
* Kourallinen nokkosenlehtiä silputtuna (nokkoset eivät pistä enää oltuaan päivän jääkaapissa)*
* Pari ruokalusikallista voimakasta juustoa*
* Ruokalusikallinen oliiviöljyä*
Kaikki vaan sekaisin. Tämä on yhden hengen annos. Nokkosessa, samoin kuin pinaatissa, on nitraatteja, joiden poistamiseksi usein suositellaan, että ennen käyttöä nokkoset ryöpättäisiin tai höyrytettäisiin. Toisten lähteiden mukaan määrät ovat kuitenkin niin pieniä, että tämä on turhaa, jos nokkosia syö kohtuullisia määriä ja vieläpä kausiluontoisesti. Tämä nyt joka tapauksessa tiedoksi, jotta voit halutessasi käsitellä nokkosen ennen käyttöä.
Internetin ihmeellisessä maailmassa minua yllätti erityisesti se, kuinka paljon reseptejä ja esteetikon silmää miellyttäviä annoskuvia löytyy, kun etsii kasvin nimellä ja sanalla resepti. Ei ole mikään parin erämökissä asuvan metsästäjä-keräilijän juttu tämä. Nyt alkaa olla se hetki käsillä, kun maitohorsman varret ovat nousseet maasta, mutta kukkia tai isoja lehtiä ei vielä ole. Varsia voi kuulemma käyttää kaikkeen mihin parsaakin voi käyttää. Tätä on pakko kokeilla!