Turha tässä on heti alkumetreillä repiä
Kuuntelin eilen junassa naapureideni keskustelua. Toinen heistä oli hiljattain siirtynyt vaativampiin työtehtäviin, jotka ilmeisesti rasittivat. Jonkin ajan kuluttua keskustelu oli kääntynyt eläkkeelle jäämiseen. Harvoin kuulee sellaista määrätietoisuutta ja paloa, kuin näiden viisikymppisten suusta heidän vannoessaan jäävänsä eläkkeelle heti kun mahdollista.
Joku varmaan blogini perusteella luulee, että olen minä tahansa hetkenä irtisanoutumassa ja muuttamassa maalle viljelemään kolmen neliön perunapeltoa. Ei. Blogini sanoma on kohtuus, ei ääripäät. Oma tavoitteeni on tehdä sellaisia töitä ja sellaisella tahdilla, että jaksan tehdä niitä seitsemänkymppiseksi.
Saatan olla nuori ja naiivi, muuttaa mieltäni monta kertaa seuraavien vuosikymmenien kuluessa, nauraa tälle ajatukselle räkäisesti nelikymppisenä, sairastua vakavasti viisikymppisenä. Mietin sitä sitten. Nyt tämä on näin.
Yleistunnelma lauantaista: Mihin se katosi?
Käytetty raha muuhun kuin kotona syötyyn ruokaan: 9,90 euroa (juna).