Vallankumouksellisia ajatuksia
Tänään vietetään Älä osta mitään -päivää (ja mustaa perjantaita). Se sai minut ajattelemaan (taas) tapahtumaa, johon osallistuin Tampereen Sampolassa tasan vuosi sitten. Puhumassa olivat ekovaategurut Outi Pyy ja Paula Malleus, sekä itselleni aiemmin tuntematon villi kortti Arto O. Salonen. Koska olin seurannut tekstiilipuolta pitkään, mukaan lukien Outin loistavaa blogia, oli Arto se, joka tarjosi tuoreita ajatuksia, sellaisia jotka jäivät kieppumaan mieleen pitkään.
Aineettomalla kasvulla ei ole rajoja.
Mieti elämäsi hienoimpia hetkiä, mieti parhaita juttuja tänä vuonna, mieti mitä elämässäsi on juuri nyt sellaista, josta viimeisenä luopuisit. Useimpien ihmisten vastauksilla ei ole mitään tekemistä omaisuutemme tai ostamisen kanssa. Ne ovat hetkiä läheisten kanssa, iltoja jolloin tikahduimme nauruun, aamuja joina heräsimme rakkaan vierestä, päiviä joina vastasyntynyt tarrasi sormeen. Joskus ne ovat onnistumisen tunteita, itsensä voittamista, uuden taidon oppimista. Iloa, luottamusta, rakkautta. Uusiutumattomat luonnonvarat eivät niiden kasvua rajoita.
Ihmiset tarvitsevat merkityksellisyyttä elämäänsä.
Merkityksellisyys syntyy, kun tekee töitä jonkin itseään suuremman päämäärän eteen. Näitä asioita ei tajua, ennen kuin joku osoittaa niitä sormella: ympäristön suojeleminen on tuonut elämääni merkityksellisyyttä. Vaikka ilmastonmuutoksen ajatteleminen ahdistaa myös ja tuo huolta, voin kuitenkin paremmin kuin silloin, kun pyörin päämäärättömänä oman napani ympärillä yrittäen olla ajattelematta asiaa. Ala etsiä omaa merkitystäsi kysymällä: "mitä maailma tarvitsee?"
Olen vallankumouksellinen
Sana on kokenut inflaation, kun pesuaineet ja ripsiväritkin ovat vallankumouksellisia, mutta käytän sitä nyt ihan sen alkuperäisessä merkityksessä. Se, että en osta juuri mitään uutena ja käytettynäkin vähän, tuntuu pieneltä ja arkiselta. Mutta jos kaikki siirtyisivät huomenna elämään näin, tai edes puolet länsimaissa elävistä siirtyisi yllättäen elämään näin, nykymuotoinen kestämätön maailmantalous romahtaisi ja monet rahaan perustuvat valtarakenteet sortuisivat. Oikeastihan villeimmissäkin kuvitelmissani muutos kestävämpään kulutukseen tapahtuu asteittain, jolloin ihmisten luomilla järjestelmillä on aikaa muuntua vähitellen. Se ei poista sitä tosiasiaa, että minä (ja sinä?) olemme tekemässä hiljaista vallankumousta.
Arto O. Salosesta oli hiljattain juttu Helsingin Sanomissa (juttu vain tilaajille ja kirjastojen asiakkaille). Kaikki pääsevät lukemaan Arton tekstejä ainakin täältä.
Tammenterhot tekivät minut lapsellisen iloiseksi aiemmin syksyllä.