Zero waste – ensimmäiset ongelmat
Kun viime viikolla olin täällä blogin puolella julistanut ryhtyväni vähentämään omaa roskaamistani, tuli mieleeni välittömästi epäilys: kahvi ja suklaa. Mitä me zerowasterit teemme suklaan kanssa?!
Suklaa
Suklaa-dilemmaan ratkaisu löytyikin sitten helposti: Punnitse & Säästä myy suklaata! Muut ideoimani ratkaisut ovat ruokakaupan karkkihylly ja itse tekeminen. Ne hylkäsin toistaiseksi puhtaasti makusyistä. Pidän nämä suunnitelmat B ja C kutenkin takataskussa. Ei suunnitelma A:kaan nimittäin ole täydellinen. Punnitse & Säästä ei ole joka päivä yömyöhälle auki oleva lähikauppani. Se tarkoittaa, että on oltava itsekuria. Että sitä suklaata on oltava kaapissa, ja sitten sitä on silti oltava syömättä joka päivä. Ehkä jopa joka viikko. Minulla ei ole koskaan mitään herkkuja varastoituna päivää kauempaa, vaan niiden kanssa mennään ihan kädestä suuhun. Toiseksi paikan suklaavalikoima on vielä testaamatta. Entä jos ne kaikki laadut ovat, kauhistus, joulukalenterisuklaata?
Kahvi
Olen muutamia kertoja ostanut Mokkamestareilta kahvia, niinpä mieleeni muistui sen tyylikäs kahvila ja painon mukaan myytävät kahvipavut. Tavallisesti Mokkamestareilla kahvi pakataan paperipussiin, jonka sisällä on muovikerros ja sulkemiseen metallinauha. Se vaikuttaa minimalistiselta verrattuna tavalliseen alumiini-muovipakkaukseen. Se ei kuitenkaan nyt riitä, vaan mielessäni siinsi kahvin ostaminen itse tuotuun monikäyttöiseen purkkiin. Pakkasin siis tiiviisti sulkeutuvan lasipurkin laukkuuni aamulla ja kurvasin pyörälläni Mokkamestareille. Jännitti, koska ajattelen ihan liikaa sitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Mokkamestareilla myyjä jauhoi kuitenkin silmäänsä räpäyttämättä lämpimällä asiakaspalveluotteella kahvipavut suoraan purkkiin. Ehkä häneltä pyydetään tätä useinkin?
Saattaa kuulostaa oudolta, mutta oikeasti ylitin itseni hakemalla sen kahvin oman purkin kanssa. Ehkä kasvan tässä ihmisenäkin. Ylpeänä tuijottelin lasipurkkia ja haistelin kahvin mahtavaa tuoksua koko illan. Ensi kerralla koitan, miten Tampereen Paahtimolla suhtaudutaan minuun ja purnukkaani. Kaikki eivät asu sellaisen paikan lähellä, josta kahvia saisi ostettua kilotavarana. Silloin ratkaisu voisi ehkä olla kahvimyllyn hankkiminen käytettynä ja suuren kahvipapupakkauksen hankkiminen kerralla. Sekä sen kahvinjuonnin vähentäminen.
Päätin myös puolittaa juomani kahvin määrän. Kahvitteluni tuottaa edelleen roskaa, sillä käytän kahvissani maitoa ja työpaikallani tai kylässä en voi vaikuttaa siihen, missä muodossa kahvi sinne tulee. Kahvi aiheuttaa jätettä ja luonnonvarojen tuhlausta myös paljon ennen kuin minä sen hankin käsiini. On kahvin vähentämisessä sekin hyvä puoli, että se voi olla hyväksi henkisesti ja fyysisesti, ja rahaakin kuluu vähemmän kun ei koko ajan litki. Mokkamestereiden kahvi on kuitenkin kalliimpaa kuin perus-Pirkka tai -Paulig, voin sitten tällä kompensoida. Laatua, ei määrää!
Kahvin ja suklaan ongelmat ratkaistuani ajattelin pätevästi taklanneeni pahimmat yksittäiset esteet. Sitten koitti viikonloppu, ja ennen kuin lauantai oli vaihtunut sunnuntaiksi, oli jo ostanut kaksi muoviin käärittyä korttia, syönyt take away -ruokaa kahdesta muovirasiasta ja saanut mukaan vielä ruokailuvälineetkin, syönyt sipsiä sekä polttanut tupakkaa. Luit oikein, tupakkaa. Tajusin että kahvi ja suklaa eivät kuitenkaan ole millään muotoa ne suurimmat ongelmat.
