Askelia kohti yksinkertaista elämää monimutkaisessa maailmassa
Olen päättänyt pitää ainakin vuoden verran taukoa blogin kirjoittamisesta kokeillakseni uusia harrastuksia. Katson sitten asiaa uudestaan, ehkä aloitan taas, ehkä tauko jatkuu, ehkä laitan pysyvästi lapun luukulle. Instaaminen jatkuu. Samoin pyrkimys ekoelämään ja vaikuttaminen.
Leikkokukkien suosio kuulemma kasvaa vuosi vuodelta, erityisesti nuorten keskuudessa. Koska sama ryhmä on myös eniten huolissaan ilmastonmuutoksesta, on oikeastaan ihme, että niin vähän on puhuttu leikkokukkien ekologisuudesta.
Kerroin aiemmin, että olen suunnitellut kompensoivani vähitellen kaikki koskaan lentämäni matkat. Edellisessä postauksessani käsittelin sitä, mitä päästöjä ylipäätänsä kannattaa kompensoida. Se ei ole yhdentekevää. Selvää on kuitenkin se, että mikäli päästöt ovat jo syntyneet, on parempi kompensoida kuin olla kompensoimatta. Eli kompensoimaan siis. Lentopäästöni Atmosfairin laskurilla tutkittuna ovat 69 760
Pohdin aiemmin, miksi minulla on niin valtava into selvittää tarkalleen, paljonko lentopäästöjä minun pitäisi kompensoida. Into ei kuitenkaan ole ainoa päästökompensaation herättämä tuntemus, vaan (minunkin) ajatukseni kompensaatiosta ovat ristiriitaiset. Unohdetaan hetkeksi, kuinka moni asia voi mennä kompensaation toteutuksessa pieleen, ja keskitytään itse konseptiin. Onhan siinä ajatusmallissa eittämättä jotakin kieroa. Että
Olen ajatellut, että "kompensoisin" vähitellen kaikki tähän mennessä lentämäni matkat. ("Kompensoiminen" on lainausmerkeissä, koska epäilen, etten voi täysin tekemääni tuhoa maksaa takaisin. Sori siitä.) Olen nyt puuhastellut atmosfairin laskurin kanssa aika tavalla. Minulla on erikoinen halu selvittää tarkalleen, paljonko lentokompensaationi olisi. Ihmettelen, mikä saa minut penkomaan